Tämä päivä on mennyt itkiessä ja siinä että jotenkuten selvitään tästä päivästä ja toivottavasti huomenna saadaan apua. Myy yllättäen meni huonompaan kuntoon. Nyt olen koko päivän yrittänyt hoitaa sitä parhaan kykyni mukaan yrittäen samalla epätoivoisesti saada jostain rahaa lääkäri reissuun. Ihan itku pääsee kun koko perhe yrittää laskea pienistä rahoistaan pientä kolehtia että päästään huomenna lääkäriin. Toivon että Myy jaksaa siihen asti. Täällä kun tuo päivystävä ei ole mikään hyvä paikka käydä. Nyt toivon että saadaan huomiseksi aika Myyn omalle lääkärille joka tietää Myyn sairauden laadun kuin myös mun katastrofaalisen raha tilanteen. Yritän koko ajan etsiä tavaroita myyntiin kirpputorille ja huutonettiin.. Vaikka turhaa näyttää olevan mun rahan keräykseni. Ei ole kukaan kiinnostunut mun tavaroistani. Miten mulla voi nykyään olla näin huono tuuri. Varsinkin nyt, kun kipeimmin tarvitsen rahaa että saan yhden elämäni tärkeimmistä asioista ( tyhmä sana kun on kyse elävästä olennosta mutta ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. ) hoidettua kuntoon. Milloin elämästä tuli näin vaikeeta? Vielä jokunen vuosi sitten tienasin ihan hyvin. Tulin hyvin toimeen eikä aina tarvinnut laskea pennosiaan. Sitten työpaikka meni konkurssiin ja multa meni elanto.. Asiat voi muuttua niin nopeasti. Mut nyt ei auta menneiden murehtiminen vaan tärkeintä on että selviämme huomiseen ja saan jostain ihmeen kaupalla kerättyä tarpeeksi rahaa jotta saan rakkaan Myyni kuntoon.....
 |
| Sydämmeen sattuu kun näkee että toinen on kipee ja eikä tiedä kuinka auttaa.. |
 |
| Ja silmiin sattuu kun itkettää niin kamalasti.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti