Uusi läppäri tule jo...

Nyt on sit uusi kone tilattu. Toivon todella että se olisi kestävämpää sorttia kun mun kaksi ensimmäistä konetta. Oli pakko tilata uusi sillä tämä vanha kone ei enää toimi muussa kun tässä vikasietotilassa. Olisinhan mä varmaan voinut kituutella tän kans vielä hetken mutta en viitsi ottaa sitä riskiä et tää pimahtaa lopullisesti ja nielee monen vuoden valokuvat sisäänsä. Muistutus itselleni seuraava ostos osta kovalevy!! Olisi valokuvat turvassa ja ne tärkeimmät tiedostot. Täytyy sanoa että joskus mulla on kova ikävä filmirullia ja vanhoja kunnon valokuvia. Sillon ei tarvitsisi pelätä tämmösiä.

Puh sanoi kone..

Koneeni taisi sanoa sopimuksensa irti ja eikä toimi muuta kun virhesektorissa. Joten jos huonosti käy en tiedä koska pääsen seuraavan kerran blogaamaan. Mietin kuumeisesti mistä saan hankittua uuden koneen. Tuota  rahaa kun ei edelleenkään pahemmin ole. Eniten murehdin kaikkia kuviani. saanko kaikki kerättyä talteen... Suuri olisi menetys jo ne katoisivat koneeni uumeniin. On tää kyllä.... Mulla on todella huono tuuri ollut jo jonkin aikaa matkassa. Toivottavasti tää olisi viimeinen kompastuskivi vähään aikaan ja alkaisi aurinkokin paistaan risukasaan..

Pää vaivoja...

Pääni se jatkaa kipuilua. Jos se vielä huomennkin on aamusta kipee soitan kyllä lääkäriin. Olis kyllä voinut aikaisemminkin sinne soittaa, mut jotenkin vaan uskoin et kyllä tää tästä. Tulehduskipulääkkeet joita löysin lääkekaapistani, on kyllä auttanut pikkusen, mutta en tiedä kuinka kauan uskallan niitä syödä, sillä soitettuani apteekkiin sieltä sanottiin että en saisi niitä montaa päivää ottaa diabeteksen takia. Voi mennä munuaiset. Kävin hakemassa migreenilääkkeeni ja ne pisti mun pääkivun viä pahemmaks. En pystynyt tekeen mitään kun makaan, silmätkin pysyi kiinni sillä sattu kun ne aukas. Kauheeta lääkettä! Luulis et migreenilääke helpottais pääkipua eikä lisäis sitä. Mut mun tuurilla kävikin toisinpäin. No, eipä auta valitella, josko huomenna oliskin jo parempi päivä ja jos ei niin toivon mukaan  lääkäri osaa auttaa.

Koska en keksinyt mitään kuvaa tähän postaukseen, niin eiköhän Myyn ihana naama saa kelvata. :)

Roxanne..

Olen seonnut jo laskuissa kuinka monta päivää olen kärsinyt pääkivusta. Tiedän että päänsärkyni johtuu niskoistani ja huonoista tyynyistäni. Pitäisi varmaan mennä ostaan uudet, mutta en ole jaksanut. Mietiskelin et jos olis tänään käynyt kipasemassa ikeassa, mutta ei jaksanut lähteä sinne. Sitä paitsi veljeni täyttää huomenna vuosia joten oli tärkeempää etsiä hänelle jotakin lahjaksi. Jälleen kerran päädyin elokuvaan. Myös veljeni rakastaa elokuvien katsomista. Varsinkin 80-luvun elokuvat on lähellä sydäntä ja niitä olenkin vuosien varrella hänelle ostanut.

 Tällä kertaa päädyin Steve Martinin ja Daryl Hannahin tähdittämään komediaan Roxanne elokuvaan. Jos yhtään tykkäätte Steve Martinin elokuvista niin tämä on yksi parhaimpia. ( ainakin omasta mielestäni ) :) Steve Martin näyttelee C.D Bales nimistä palopäällikköä joka rakastuu Darryl Hannahin näyttelemään Roxanneen. C.D ei kuitenkaan uskalla tehdä asialle yhtään mitään sillä on kovin ujo ja häntä vaivaa myös eräs "pieni" asia, meinaan todella suuri nenä. Eikä usko että Roxanne voisi rakastaa häntä. Roxanne ihastuukin yhteen palomieheen, on C.D heti valmis auttamaan miestä ja kirjoittaa rakkausrunoja tämän puolesta rakkaalle Roxannelleen......

Itseltäkin löytyy tämä hyllystä. 

Sitten vielä loppuun traileri elokuvasta. :)

Dear Dr.Martens

Kaksi päivää olen kärsinyt pääkivusta ja eikä se vieläkään näytä lähtevän pois. Ibusalista ei ole sit mihinkään.. Saan toisaalta potkia itseeni persuksiin sillä tyhmä kun olen niin en hakenutkaan viime kauppareissullani lähiapteekista migreeni lääkkeitäni. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.... Tällä kerralla pelkkä pää... täytyy varmaan huomenna yrittää raahautua apteekkiin jos tää jatkuu.

Tänään olen jatkanut Oxblood Martens:en pehmittämistä. En oikeesti ymmärrä missä ihmeessä olen saanut valkoista maalia? kenkiini. Voi olla et on tullut sillon kun maalattiin Hard Beatin liiketiloja. Siitäkin on kohta viis vuotta aikaa.. Kummiskin olen laiminlyönyt näiden käyttöä pahasti ja mennyt vaan valkoisilla Martensseillani. Nyt on mielestäni aika ottaa nääkin käyttöön. Kunhan vaan saan ne ekaks ajettua sisään..

Eilen aamulla viä hymyillytti, tänään ei niin paljoa.

Piiitkääästä aikaa join suklaa teetä. On se vaan hyvää, ja jos laihduttaa ja sokerihammasta kolottaa niin kandee kokeilla tätä. Ei lihota yhtään. :)

Mmmmm.

Minä ja mun tyylikkäät kotihousut.

Josko sais pikkusen pehmeneen nää.

Tjorven oli koko ajan jaloissa ja naama kiinni kamerassa. Sitä se on kun on monta pikkusta linssiludetta.

dear Dr.Martens make my shoes nice and soft.

Kiertävä kirja.....

Perjantaina ilta lenkillä ollessani törmäsin ensimmäiseen bookcrossing kirjaani. Jos et tiedä mitä bookcrossing on niin käyppä täälä kurkkaamassa. Löytämäni kirjan löysin bussipysäkin penkin takaa. Olen sen verran utelias ihminen että oli pakko kurkata mikä sinne penkin taakse oli tipahtanut. Kannoin kirjan kotiini ja kävin ilmoittamassa löytöni BookCrossingin sivuilla kirjan omalle rekisteröidylle sivulle. Kirja on lähtöisin kokkolasta, saa nähdä mihin se seuraavaksi päätyy. Itse en ole vielä päättänyt mitä kirjalle teen kun olen kerennyt lukea sen. Itselläni en sitä ainakaan tule pitämään, vaikka sekin mahdollisuus bookCrossingssa on. Joko vapautan kirjan samalla lailla kun sen löysinkin, jätän sen johonkin mistä seuraava löytää sen. Tai sitten annan sen jollekin eteenpäin ja kirjan kohtalo lepää sitten hänellä...

Kirja on ollut jo aikas kauan tien päällä.

Syömään.....

Ruoka-aikaan lattian tasossa käy aina kova kuhina. Tytöt tietävät että kohta hekin saavat omat ruokansa. Tiuhti, Willow, Myrtti, Tiny ja Tjorven syövät riisihiutalepuuroa. Siihen tulee n. 1dl riisihiutaletta ja 2 dl vettä, puuroon sekoitan myös pikkuisen pieneksi pistämääni purkkiruokaa tai koiranmakkaraa, tällä hetkellä meillä syödään Hau-Hau Championin Liha-Riisi koiranmakkaraa. Iida taas syö jauheeksi pistämääni koiran papanaa. ( nappulaa, raksuja ) sekoitan sen veteen ja siitä tulee velliä. Myy syö Royal canin Low fat papanoita ( joita saa eläinlääkäristä ) jotka kanssa pistän ihan jauhoksi. Myös ne sekoitan veteen. Myy ei ole oikein koskaan syönyt noita papanoita hyvin. Luulen sen johtuvan siitä että sen on huono syödä niitä purentavikansa takia. Tämä velliksi pistämäni ruoka menee paremmin ja sehän on se tärkein asia että maistuu. :)

Odottavan aika käy pitkäksi....

Ruokaa!!!!! Väärä astia tämä on Iidalle.

Joko on meidän suoro?

RUOKAA!!!!

Laita nyt se jo alas!!

Ihanaa ruokaa!!!

Nam, Nam, Nam...

Iida saa syödä rauhassa sohvalla. Sillä kun tuo syöminen kestää ja eikä ole toiset kiusaamassa.

Samoin Myy saa syödä sohvalla. Ettei toiset pääse varastamaan. Vaikka joskus sitäkin tapahtuu..

Ei mene kun muutama sekuntti niin lautanen on tyhjä. Jotkut jää vielä vuolemaan lautasta josko siitä vielä irtoisi jotain...

Herkutellen...

Olen ollut todella tuhma. En meinaan ole tyytynyt vaan yhteen laskiaispullaan, vaan häpeäkseni täytyy myöntää että niitä on mennyt useampikin. Onneksi en ole ollut ainut. Maanantaina ostin kauppa reissulla pussillisen pakastepullia ja päätin yllättää äidin laskiaispullilla. Yllätykseni meni kummiskin pipariksi, sillä päästyäni porukoille, niin mitäs se meidän äiti oli tekemässä. No, leipomassa pullia tietenkin. Niinpä pakastepullat tulikin omaan pakastimeeni ja nyt ne on joka päivä huudellut siellä, ja minä olen joka kerta vastannut kutsuun. Onneksi niitä ei ole enää jäljellä kun pari. Sitten loppuu herkuttelut. Kunnes koittaa pääsiäinen......

Ihana näky...

Mmmmm...

En ollut ainut joka oli kärkkymässä pullaa. Urkkikin oli asettunut hyvään paikkaan odottamaan maistiaisia.

Joku on päässyt kermavaahto astialle....

Tänään taas herkuteltiin pullalla. 

Tiuhti <3 joka kerta naama oli enemmän ja enemmän kermavaahdossa. :)

Poistuvat muumi tuotteet 2013

Muumi tuotteita poistuu tänäkin vuonna arabian valikoimasta. Arabian sivuilta löytyykin tuo lista. Mutta laitetaan tännekin kuvat  osasta poistuvasta tuotteesta jotka siis poistuvat valikoimasta 30.6.2013. Eli tavallisesta muumi sarjasta poistuu Hemuli muki ja kulho kuin myös Vilijonkka muki ja kulho. Samoin tulee poistumaan koko seikkailu sarja johon kuulu muki, kulho, lautanen, purkki 0,7L, purkki 1,2L tarjoilukulho 2,5L ja kaadin.Joten jos nämä vielä puuttuu kokoelmistanne niin kipin kapin ostamaan. Itseltä ei löydy kuin nuo Hemuli ja Vilijonkka mukit ja sitten siskolta olen saanut tuon seikkailu kaatimen. Pitää varmaan ainakin vielä käydä ostamassa tuo seikkailu muki itselle.

Jostain kummasta syystä en ole samalla viivalla picasani kanssa ja se ei ole suostunut tallentaan muita kuvia kun Hemuli mukin ja kulhon. Mutta uskonpa että kaikki tietävät mitä tuotteita tarkoitan ilman kuviakin. 

Siilitumppuni...

Laskiaissunnuntain kunniaksi päätin pistää käsiini "uudet" siilitumppuni. Vaikka pulkkamäkeen en päässytkään, niin oli ihanaa kävellä kauniin lumisessa maisemassa Myyn kanssa. Ihmisiä meni pulkkien kanssa ja yritin muistella milloin itse on päässyt laskemaan mäkeä alas. Ei tullut yhtään mieleen, kauan siitä täytyy olla. Tuli pikkuisen haikea olo, lapsena kun sitä tuli vietettyä mäessä jatkuvasti, välillä pulkalla ja välillä liukurilla laskiessa. Ja olihan sit veljen stigakin joskus lainassa. Itselläkin oli stigan tapainen, en yhtään muista sen merkkiä. Siinä oli lamppu edessä ja oli väriltään punainen, olin siitä niin ylpeä kun muilla ei semmosta ollut. Aikansa kun laskettiin sitä pulkkamäkeä oli ihanaa mennä kotiin posket punaisina kun siellä odotti vastaleivottu laskiaispulla. Nyt en kummiskaan syönyt laskiaispullaa mutta pienen korvapuustin suostuin vanhempien luona syömään. Mietin uskaltaisikohan sitä ostaa huomenna pakastepullaa ja syödä tiistaina yhden pullan.... Kun sitä pitäisi kummiskin olla laihdutuskuurilla...

Ostin nämä tumput ja monta muuta tumppua jokunen vuosi sitten entiseltä kirpputoriltamme. Yksi rouva kutoi sinne talven aikana kaikenlaisia tumppuja. Tuli ostettua monenlaisia tumppuja. Vihdosta viimein otin nämä käyttööni. ( jälleen koirankarva eksynyt kuvaan. ) :)

Hello! :)

Siilit on niin ihania. 

Myy sai päällensä nalle puh takin. Hupussa on nalle puhin naama ja nuo Myyn korvien takaa näkyvät ulokkeet on tietenkin nalle puhin korvat. 

Mennään jo sisälle täältä,, mitä sä nyt vielä siellä kuvaat...

Hyvää laskiaissunnuntaita kaikille! Tuliko syötyä monta laskiaispullaa?

Penkomista ja tunkemista...

Olin eilen penkomassa vanhempieni luona vanhoja tavaroitani. Niitä on meinaan vieläkin sielä jonkin verran, vaikka olenkin jo asunut omassa kodissa kolmetoista vuotta. Enimmäkseen leluja ja muuta lapsuuteen liittyvää. Täytyy varmaan joku päivä käydä kyseiset tavarat tarkemmin läpitte. Niistä mitkä päättää pitää ja niistä jotka voi myydä vaikka kirpparilla. Nyt otin mukaani vauvakirjani, kirjan mihin on kirjoitettu minulle runoja kun olin pieni ja Mauri Kunnaksen joulupukki kirjan minkä olen saanut yksi vuotiaan tädiltäni ja sedältäni joululahjaksi. Nappasin myös vanhan puulaatikon mikä on ollut isällä käytössä. Olisi muuten mennyt myyntiin kirpparille tai sitten roskiin. Rehellisesti sanottuna en tiedä olisinko edes tarvinnut kyseistä laatikkoa. Mulla kun tuota tavaraa on vaikka muille jakaa, mutta jostain syystä olen heikkona kaikkiin tuommoisiin vanhoihin laatikoihin ja purnukoihin mihin voi säilyttää kaikkee kivaa. ( yleensä ihan turhaa tavaraa, ainakin minun kohdallani ) Seuraava kysymys mitä mietin on se että mihin ihmeeseen saan tuon laatikon tungettua. Niinkun sanoin tavaraa on ihan liikaakin kaapit ja hyllyt väärällään.. No, onhan tässä koko viikonloppu aikaa miettiä ja yrittää tunkea laatikkoa johonkin. 

Laatikko näyttää ihanan vanhalta.

Sisältä se on aikas kurjassa kunnossa, ja ei tuo ei ole pölyä.

Tässä tämä runokirja. Äiti osti mulle ja veljelleni tämmöset kirjat mihin pyydettiin ihmisten kirjoittamaan runoja ym. Kirjassa on mm. Mummun ja papan kirjotukset kuin myös papan siskon ja Hilma isomummoni kirjoitukset. Ehkä joskus vielä palaan tähän kirjaan.

Tässä vauvakirjani..

Kirjassa on ihani 3D kuvia.

Joulukuusi.... ikävä..

Sain siis tämän äidin siskolta lahjaksi. Kirja on ollut rakas ja on sitä edelleen. Näkee että sitä on luettu paljon.

Tämä on ehkä edelleen lempikuvani kirjassa.

Eilen..

Eilinen päivä tuli vietettyä sairaalassa. Mulla oli se antibiootti lääkkeiden testaus ja osastolla tuli oltua semmonen kymmenisen tuntia. Olisin varmasti päässyt aikaisemminkin lähtemään ellei tipan laittamiseen olisi mennyt niin kauan, tunnin verran kaksi hoitajaa yritti pistää tippaa mut mun suonet tykkäs koko ajan paeta. Lopulta hoitaja sanoi et jos ei nyt mene niin mä haen seuraavan yrittämään. Mua pistetti 7 kertaa molempiin käsiin. Kestin sen hyvin, vaikka täytyy sanoa et eka pistos kämmenselkään tuntuikin aikas inhottavalta. Ihmettelivät kuinka vaan olla möllötin hiljaa enkä valittanut yhtään. En pelkää neuloja enkä verta. Eikä tuo kipukaan niin pahaa tee, kyl sen kestää. Varsinkin kun joskus joutuu elään kipujen kanssa. Kaikkeen tottuu.

Kun tippa saatiin laitettua päästiin aloittaan lääkkeiden anto. Yhteensä mulle taidettiin antaa päivän mittaan 8-9 pilleriä. Sain myös kotiin niitä lääkkeitä ja syön niitä nyt kolmesti kolmen päivän aikana. Vielä ei ole tullut allergisia reaktioita ja toivottavasti ei tulekkaan. Lapsena kun söin noita niin turposin jokapaikasta ja hengittäminenkin oli aikas hankalaa.

Päivä meni istuskellessa ja välillä loikoessa sängyllä. Sain luettua paljon yhtä kirjaani minkä otin mukaani ja pelasin myös hetken konellani yhtä peliä, sillä nettiin en päässyt että aika kuluisi nopeampaa. Enin aika meni kummiskin naapuri vuoteessa majailleen vanhan mummon kanssa jutellessa. Oli yli 80 ja muisti ei oikein ollut enää kovin hyvä. Ressukkaa välillä pelotti hirveesti ja välillä kaikki oli kunnossa.  Hauskaa seuraa välillä. Hoitajat kun tuli tarkistamaan ja hoitamaan häntä oli aivan varma välillä että he pitävät häntä koekanina ym epäillyttävää touhua. Välillä kävi häntä sääliksi. Ei ole helppoa joutua olemaan yhdessä huoneessa missä ei ole mitään tekemistä, muutakun katsella ikkunasta ulos ja välillä kysellä lastensa perään ja pikkusen itkeskellä välillä. Mietin monesti kun kohtaan yksinäisyyttä, varsinkin vanhojen ihmisten yksinäisyyttä omaa tulevaa vanhuutta. Koskaanhan ei tiedä milloin lähtö tulee, mutta juuri tuota yksinäisyyttä tuleeko itsestäkin vielä noin yksinäinen ja myös tulenko olemaan kanssa ns. muiden armoilla ettei pysty itse tekemään mitään. Toivon todella ettei näin tulisi käymään.. Koska sen toisen vaihtoehdon ajatteleminen on liian kammottavaa.... Oho tulipas lopusta synkkä. Turha on murehtia tulevasta vielä, se tulee sellaisena kun on tullakseen. Nyt odotetaan tätä.....

Sillä se on täälä nopeampaa kun huomaatkaan!

Kevät!!!

Ei enää kauaa niin pääsee taas ihastelemaan ensimmäisiä leskenlehtiä.