Mukavasti mammien....

Joskus on vaan mukava ottaa rennosti...

Willow ja tiikeri.

Heitin lakanan lattialle ja sieltä löytyi tämmönen pari mammimasta.

♥

 ☺

Niin suloista.

♥ Mun oli ihan pakko peitellä pikkuinen.

Toinen yritti nukkua ja mä vaan häiritsin.

Myöhemmin tiikeri oli kylmästi hylätty.

Nää ikean vauvojen lelut on sitten hyviä koirien leluja.

Mesoamista...

Tämä oli taas niitä päiviä jolloin ehkä ei olisi pitänyt nousta ollenkaan. Tai ainakin Iidan olisi pitänyt jäädä mammimaan. Iida paran päivä ei ole tänään sujunut hyvin. Heti aamusta kohtasimme ihka ensimmäisen "paskiaisen" eli punkin. En ole huomannut tytöillä koskaan punkkeja ja nyt sitten tänään kohtasin ensimmäisen. Punkki oli tarrannut kiini Iidan yläluomeen kiinni aamulenkin aikana. Onneksi huomasin sen pian ja eikä se ollut kerennyt siinä kauaa oleilla. Painatin joka tapauksessa vanhempieni luokse sillä vaikka omistankin punkkipihdit niin en ole koskaan niitä joutunut irrottamaan. Halusin nähdä kuinka se tehdään josko vielä kohtaan niitä uudestaan.

Päivä jatkui rauhallisin merkein, kunnes tulimme päivä lenkiltä. Eteisessä huomasin että lattia ui verestä ja tutkittuani eukkojen tassuja huomasin että Iida paralta oli lähtenyt kynsi irti ja anturakin oli pikkuisen auki. En tiedä onko astunut lasiin vai mitä on tapahtunut. Iida kun ei vinkassut lenkillä ollenkaan, huuhtelin tassun ja laitoin pulveria joka tyrehtää verenvuodon.. Painatimme taas vanhempieni luokse. ( en tiedä miksi ). Sotkimme joka paikan vereen äitini iloksi ja meuhkasin kun mikäkin hädissään oleva äiti. Äitini sitoi haavan ( mielestäni väärin ) ja jatkoin voivottelua. Aikani mesottua rauhotuin ja kaikki oli taas hyvin. Vein Urkkia ulos ( niinkun vein aamullakin ) mies kun kuulee ääneni alkaa heti komentamaan mua lähtemään ulos kanssaan. Kotiin päästyämme otin äidin tekeleen pois ja putsasin haavan taas ja tein oman siteen neidin tassuun. Yöksi taidan ottaa sen pois ettei haava haudu. Vaarana tietenkin on että Iida rupeaa nuolemaan sitä ja veren vuoto voi taas alkaa.

Iida on kerran aikaisemminkin ollut yhtä kynttä köyhempi. Samoin Tiny ja Myrtti, harmillista puuhaa, vaikka koirat ei siitä ole moksiskaan, mutta ulkoilu on jonkin aikaa pikkusen hankalaa. Haava kun tahtoo aina aueta ja voitte uskoa että sitä verta tulee. Kun sitä voi tulla hirveet määrät jo sillonkin, jos sattuu leikkaamaan kynnestä liian ison palan ja osuu hermoon. Helpompaa olis jos semmosia ei olisi. Ainakin kynsien leikkaus olisi helpompaa, eikä tulisi niitä hirveitä itsesyytöksiä kun huomaa leikanneensa taas liikaa. Päivä on muuttunut illaksi ja onneksi ei ole tullut muita kömmähdyksiä... Toivottavasti....

Ihana Iidani. Niin rohkea neitokainen.

Ei yhtään valittanut vaivaansa.

Iida kova tyttö! Ei pääse pöpöt haavaan eikä pääse haava aukeamaan.

Ulos laitoin siteen pääle sukan, ettei side likaantunut.

Sukat olen tilannut kiinasta vai oliko ne japanista..

Hyvin pysy jalassa koko matkan.

Tom Bombadilin talossa..

Luettuani Hobitin aloitin lukemaan taru sormusten herrasta-kirjaa. Olen lukenut sen viimeksi 16-vuotiaana. Mikä on sinänsä sääli sillä kirja ansaitsisi useammankin lukukerran, sen verran hyvä se on. Saavuin tänään iloisen Tom Bombadilin taloon. Tämä kohta kirjasta on ehkä mulle ollut mieleen painuvin. Syystä että luettuani kirjan lainasin sen siskolleni. Joka kerta kun kysyin häneltä missä kohdassa hän oli, oli vastaus aina tämä: No, mä olen edelleen siellä Tom Bobadilin talossa. Kyllähän se sisko sieltä pääsi aikanaa pois ja kirjankin luki loppuun asti. Omituista kuinka hyvin mitättömät asiat jäävät mieleen ja muuttuvat yhdeksi rakkaimmista muistoista. Hymy nousi huulille kun käänsin sivua ja saavuin Bombadilin talolle. Tuli niin elävästi mieleen se hetki kun sisko vietti siellä kauan aikaansa. ♥

Oi, lähteen vettä kirkkaampi! Oi, pajun virpi norja!

Oi, kaisla luona lammikon! Oi joen tytär sorja!

Oi, kevätsää ja kesäsää ja kevät jälkeen sen!

Oi, tuuli yllä putouksen ja nauru lehvien!

Iloinen Tom Bombadil on hauska vanha tuttu,

hänellä keltasaappaat on ja kirkkaansininen nuttu.

♥

Sain tämän äidiltäni. Yksi rakkaimmista kirjoistani.

Hajuvesi....

Olen huono käyttämään hajuvesiä, en siitä syystä ettenkö haluaisi vaan siitä että hirveän moni hajuvesi tuottaa mulle pääkivun. Onko tuoksu sitten liian voimakas vai? Syytä en tiedä. Olen jo monta vuotta käyttänyt yksinomaan Bodyshopin tuoksuja varsinkin vanilla, white musk ja ihanaa coconutia josta tulee aina kesä fiilikset. Lauantaina ollessani kauppareissulla lähi prismassa päätin että on aika ostaa uusi tuoksu. Onneksi löytyi hyllystä myös sellainen joka sopi mun herkälle nenälleni. Bruno Bananin Dangerous Woman hajuvesi. Ihastuin varsinkin siihen että hetken iholla oltuaan tuosuu hento kookoksen tuoksu. Vaikka kookosta ei taida koko tuoksussa ollakkaan. Tulee ihan kesä fiilikset. Tiedän kesähän on kohta ja onkin jo täälä, mutta voi sit talvellakin sulkea hetkeksi silmänsä ja kuvitella sen ihanan tuoksun ihollaan kun on laittanut aurinkorasvaa. Eikä tarvitse seisoskella vessassa ja nuuskia aurinkorasva purkkejaan ja toivoa että pääsisi pian taas nauttimaan niiden ihanasta hajusta. Olen pikkusen höpsö tässä asiassa, mutta mielestäni aurinkorasvan tuoksu ja varsinkin Hawaiian tropic tuotteiden on yksi parhaimmista mitä onkaan.

Elämää..

Eilen oli niin ihana ilma että päätin lähteä Myyni kanssa talssimaan lähimetsään. En olekkaan käynyt siellä aikoihin. Poikkesimme ekaksi vanhempieni luona, jossa pieni mies ilmoitti että vieppäs minut ulos. Eikun ekaksi viemään pientä miestä pikkusen kävelylle, ja sit päästiin Myyn kanssa jatkamaan matkaamme. Yritin kovasti etsiä lemmikkien hautausmaata joka on metsätien lähellä. Mutta en vaan muistanut että missä siellä. Täytyy joku päivä pyytää äitiä mukaan josko hän muistaisi paremmin. Hautausmaata emme löytäneet mutta elämää kylläkin.

Urkki ystävänsä Myyn kanssa.

Kaduilla oli ihanan hiljaista. Kaikki kyhjötti sisällä ja katseli jääkiekkoa. 

Olen käyttyänyt vain näitä kenkiä. Pitäisi varmaan kaivaa varastosta muutkin kesäkenkäni. 

Kuvasta sitä ei näy mutta tään on tosi jyrkkä mäki. Oli kiva nousta sitä.

Päästiin ylös.

Myy nautti kun sai juoksennella vapaana. Oi mitä hajuja sitä löytyikään.

Ketunleipiä.

Löysimme ojanpenkalta paljon nutipäitä. Oli pakko jäädä hetkeksi seuraamaan niiden vilkasta menoa. Pelastinpa myös yhden ressukan joka oli jäänyt jumiin pieneen tippaan vettä eikä päässyt takaisin ojaan. Toivottavasti monista tulee sammakko. Joka puolella on uutta elämää. Mä rakastan sammakoita!

Vanhoja leluja....

Äitienpäivänä pengottiin siskon kanssa hetken alakerrassa vanhoja lelujamme. Tuli paljon ihania muistoja ja leikkejä mieleen. Monia rakkaita leluja on säästetty laatikoihin. Jotakin nappasin mukaanikin. Olen saanut nämä joskus lahjaksi Jukka-sedältäni. Näille oli aina hauska syöttää muovailuvahaa ja kun suuhun katsoo niin siellä on vieläkin jälkiä muovailuvahasta. Nyt ne koristavat mukavasti mun kotiani.

Sammakko

Edelleenkin on pakko tunkea sormensa näiden suuhun ja pistää suu kiinni.

Vanhat lelut osaa olla ihania.

Koira

Tällä oli eniten muovailuvahaa suun uumenissa.

Virtahepo

Näkyy sitä muovailuvahaa tämänkin suussa.

On nää ihania ja näihin sisältyy paljon muistoja. Leikkejä ja sit keneltä ne olen saanut. <3

Luonnetta...

Olen ihan unohtanut kertoa Myrtin kuulumisia. Myrtti voi hyvin ja palovammasta on enää muistona pieni karvaton kohta. Karvoja siihen ei varmasti koskaan tule kasvamaan, niinkuin olen koko ajan epäillytkin. Omasta mielestäni karvaton kohta antaa Myrtin ulkonäölle luonnetta.

Pieni arpi jäi muistoksi.

Rakas pieni Myrtti.

Onneksi selvittiin tästä koettelemuksesta. Toivottavasti näitä ei tulisi enempää.

Äitienpäivä....

Tänään vietettiin äitienpäivää. Oli ihanaa kun oli koko perhe taas koossa. Vaikkakin kyse oli muutamista tunneista. On aina ihana nähdä rakasta siskoa. Tulee vain aina pikkusen suru puseroon kun auto kaartaa taas pihasta kohti helsinkiä. Toivottavasti kummiskin näemme taas pian.

Annoin Äidille tekemäni avaimenperän. Elämäni ensimmäisen narusta tehdyn "nuken". Sen se on näköinenkin. :)

Kauniisti paketoituna..

Leivoin myös äidille kakun, joka tosin pikkusen kärsi matkalla.

Sanoin äidille että älä leivo kakkua. Mut eikös se mokoma mennyt ja leipoi. Ei ollut kuulemma kuullut mun sanojani. Onneks oli syojiä. Vaikka mollemmista kakuista jäi vielä monelle päivälle syömistä.

Rakas sisko <3

Veljeni vei mun kameran ja napsi koirista kuvia. Iida tykkäs makoilla syrjässä. Taitaa olla meno jo liian touhukasta vanhalla rouvalle.

Lyyti istuskeli ja odotti että josko joltain tipahtais jotain hyvää lattialle.

Myy vaan nautti olostaan sohvalla.

Kotiin tullessamme Myy teki taas oma "pedin" sohvalle. Taas vedettiin käsinojalta mun pusero pään ylitse. Kaippa valot häiritsi kauneusunia.

Vielä loppuun, hyvää äitienpäivää myös teille kaikille ihanille koiraäideille. :)