Persikka-banaani smoothie...

Yritän kovasti tehdä muutoksia elämääni kuullessani että minulla 2 luokan diabetes. Yritän myös kovasti oppia syömään viisi kertaa päivässä. Aikaisemmin kun söin vaan kolme kertaa. Täytyy ottaa lounas ja välipala takaisin jokapäiväiseen elämääni. Tänään päätin tehdä välipalaksi persikka-banaani smoothien.

 Persikka-banaani smoothie

1 tlk persikan puolikkaita mehussa 410g
banaani
appelsiinituoremehua ( tätä voi pistää oman maun mukaan, itse lorautin n. 1/2 dl )
1 prk rasvaton maitorahka
halutessaan voi pistää sekaan pikkuisen sokeria, mutta omasta mielestäni se ei sitä tarvi.

Ja eikun nauttimaan..

Hyvää....

Odotusta...

Inspiraatio on edelleen hukassa, mutta eiköhän se vielä jonakin päivän nosta taas päätään. Nyt vaan istuskelen ja tuijottelen varpaitani.

Olen muuten unohtanut kertoa miten kävi siellä sokerinrasituskokeissa. Minulla todettiin 2 luokan diabetes ja huomenna olen menossa hakemaan siihen lääkityksen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja toivon todella että pääsen tästä sairaudesta vielä joskus eroon. Täytyy vaan elää terveellisemmin ja liikkua vieläkin enemmän.

Tänään oli muuten aivan ihana pakkasilma nautin suuresti aina näistä oikein kirpeistä talvipäivistä. Ilma on aina jotenkin niin "puhdasta" sillon. Ainut vaan ettei nuo mun chihu neidit pysty kovin niistä nauttimaan vaikka yritystä niiltä ei puutu. Jäätyy ressukoilla varpaat melkein samantien. mutta ei mene enää kovin kauan että päästään taas nauttimaan kunnon lenkkeilystä. Kevää kohti ololaan menossa ja kovaa vauhtia. Päivät senkun pitenee ja pitenee.

Olin jo unohtanut mun possu töppöset. Koiran karvoista en pääse koskaan eroon...

Ulkona on kyllä todella kauniin näköistä..

Heidi, minä ja mummu.....

Tämä kirja on mulle yksi rakkaimmista. Ei välttämättä sadun takia. Vaikka se onkin yksi ihannimmista, vaan ne muistot mitkä tähän kirjaan sisältyy ja varsinkin se keltä sen olen saanut....

Muistan hyvin tuon kesän...

Olin kuuden vanha....

Mummu luki tätä minulle..

Mummu pisti aina papankin nimen alle. :)

Ihan kokonaan ei keretty kirjaa lukemaan mutta melkein. Äiti sitten jatko siitä mihin mummun kanssa jäätiin.

Tätä luettiin niin ulkona auringon paisteessa kuin myös sisällä...

Kirjassa on myös aivan ihana kuvitus..

Ikävä sitä tunnetta kun saavuttiin mummulaan ja mummun lämpöiseen syliin...

Keskustelin mummun kanssa paljon kaikesta. Muistan kuinka mummun kertoi lapsuudestaan ja siitä kuinka hän tapasi papan. Mummu myös opetti erinlaisista kukkasista ja kuinka perunoita istutetaan, leipomisesta, kutomisesta... ym.. Olen säästänyt kaikki kirjeet mitä olen mummulta saanut ja sydämessäni kaikki ne lukemattomat neuvot ja opetukset mitä hän minulle opetti. Joskus huomaan kävellessäni kesäisellä niityllä huomaan kuulevani mummuni äänen ja palaan aina hetkeksi niihin ihaniin hetkiin mitkä vietin mummun kanssa. Poimiessamme kukkasia......

Muumimukit 2013

Vihdosta viimein löyty muutama kuva uusista muumimukeista. Eli tämän vuoden kesämuki ja sitten uudet muumipeikko ja niiskuneiti mukit. Täytyy myöntää että ainakaan kuvan perusteella en ihan heti hypi innosta muumipeikon ja niiskuneidin uusista mukeista, mutta eihän sitä koskaan tiedä voivat ollakin ihan kivan näköisiä luonnossa. Kesämuki taas on mielestäni lupaavan näköinen. Ainakin itse pidän mukista todella paljon. Mitäs mieltä te olette?

Tässä on tämä kesämuki 2013. Omasta mielestä kuva on aivan ihana. 

Ja sitten nämä uudet muumipeikko ja niiskuneiti mukit. 

Inspiraatio hukassa.....

Olen menettänyt inspiraationi. Olen jo monena päivänä tujottanut tyhjää sivua ja enkä ole keksinyt mitään kirjoitettavaa. Samaa voisi sanoa mun elämästäkin. Päivät on aamusta iltaan samanlaisia ja eikä niissä ole mitään mitä viitsisi kuvata saati kirjoittaa. Ihan harmittaa tää tämmönen.. On pitänyt kirjottaa mun tytöistä ne profiilit, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi skannata Myyn ja Tiuhtin vauvakuvia joten en ole päässyt jatkamaan niitäkään juttuja. Miksi yht äkkiä on niin vaikeeta kirjottaa... Ilmotelkaapa te mitä haluaisitte tietää ym ideoita mulle. Kiitos jo etukäteen kaikille..

Niitä odotellessa..... :)

Tiny ja Tinyn vauva....

Meillä on ollut taas pikkuisen "hankalat" ajat meneillään. Tiny on jälleen saanut "pennun" ja se tyrannisoi muita makuuhuoneessa. On se kumma että pentu on aina se sama vanha ikean rotta. Yritän välillä hööpöttää sitä kahdella samanlaisella rotalla, mutta ei. Vain tämä tietty rotta on se hänen rakas vauvansa. Tuntuu etten ole nähnyt Tinya pitkiin aikoihin. Muuta kun ulkoiluttaessa ja kun on ruoka-aika. Saas nähdä kauanko tällä kerralla menee aikaa ennenkun rotanpoikanen lentää pesästä..

Tiny ja vauva.

Heti kun rotan ottaa pois pitää se samantien hakea takaisin.

Takaisin pesään makaamaan.

Täällä on hyvä olla.

Tiny hoitaa rottaansa todella tunnollisesti.

Enpä tiennytkään, kun aikanani tuon ikeasti ostin, että siitä vielä jonakin päivänä tulee jollekin pienelle hyvin tärkeä.

Allergiaa....

Tänään tuli aamupäivä vietettyä sairaalassa. Kävin allergia testeissä ja nyt on sitten käsi ollut ihanasti turvoksissa koko päivän. Nyt on onneksi alkanut turvotus laskeen. Olen ollut lapsena allerginen monille lääkkeille ja yksi lääkäreistäni päätti että on aika testata olenko niille vieläkin. alku näyttää lupaavalta. Sitten ne mille olen allerginen: Timotei nousi ykköseksi, niittynurmikka ( hajuakaan mitä se on ), nurminata ( sama juttu edellisen kanssa ) , koivu, pujo, leppä, voikukka ja KOIRA!!!!!

 Lääkäri ihmetteli ja kyseli että eikö mulla kutise nenä kotona ym. Ei, ei kutise, kerroin että olen huomannut että joidenkin koirien suhteen nenäni on pikkusen kutissut, mutta sekään ei ole rodusta kiinni. Sillä olen huomannut että samanrodun edustajista toinen voi saada nenäni pikkusen kutisemaan ja toinen taas ei. Saman olen huomannut kissoissa. Oudointa vaan oli etten ole allerginen kissoille, hevosille tai lehmille.. Olen aina luullut että olen kissoille jonkin verran allerginen, mutta enpäs ollutkaan. Tai sitten ne kokeet ei aina pidä paikkansa. Toivottavasti ei nenäni kummiskaan rupea reagoimaan omiin karvapalloihini negatiivisesti. Eikä se varmaan rupeekkaan sillä luulisi että niin olisi jo käynyt....

Takaisin allergia testeihin, tulin pikkuisen kiukkuiseksi kun lääkäri sitten päätti että ensikuun alussa mun pitää mennä sinne päiväksi siälle, en sitten millään halua mennä sinne istuskelemaan taikka makaileen. Mulle meinaan tehdään lääkeallergia testit ja ne ei halua ottaa riskejä sen suhteen. Lääkäri puhu koko ajan koko päivästä. Onneksi se sitten muuttu kun kysäisin että täytyykö mun todellakin jäädä sinne koko päiväksi. Sitten puhuttiinkin jo klo 9-15.. Huokasin helpotuksesta. Kyllähän tuon nyt kestää... ehkä.. Sitten tuli hoitaja ja aika olikin muuttunut kahdeksi päiväksi tai ainakin koko päiväksi aamusta iltaan. Ei, ei, ei....... Kun sanoin että lääkäri puhui puolesta päivästä, alkoi hoitajakin onneksi sitten puhumaan puolesta päivästä. Mutta tietäen mun tuurini istun tietenkin siellä sen kaksi päivää....

Näillekö minä olen allerginen? Pöh, sanon minä...... :)

Hei, hei joulu....

Joulu on sitten virallisesti ohitse. On ollut kovin haikea mieli pitkin päivää kun on joutunut keräämään kaikki rakkaat joulukoristeet takaisin varastoon. Varsinkin kuusen purku otti koville. On ollut niin mukavaa istuskella olohuoneessa pelkkien kuusenkynttilöiden valo seurana. Nyt kun katselee ympärilleen asunto näyttää jotenkin kovin kylmältä. Joulu riisuttu, kuka tämän lauseen on keksinytkin osui kyllä asian ytimeen. Sillä koti on kyllä todella riisutun näköinen.

Mutta onhan sitä tulossa jotain hyvääkin. Ollaan menossa kovaa vauhtia kohti kevättä ja kesää. Sitä onkin mukava odottaa...

Poika ja tyttö sai lähteä lipaston päältä..

Samoin tontut..

Iso tonttukin odotti kaappiin pääsemistä, samoin puiset laatikot ja hevoset.

Itsetehdyt tontut. :)

Olen tehnyt nää joskus 15-vuotiaana jos oikein muistan....

Kauan aikaa sitten..

Pitäisköhän yrittää tehdä niitä lisää?

Ja sitten se kuusen purku.. :(

Ei!!!! Tulee niin ikävä kaikkia koristeita.... Nähdään 328 päivän päästä....

Muutamaa hammasta köyhempänä...

Selvittiin kunnialla lääkärireissusta. Kaikki oli kuulemma mennyt hyvin ja Iida on nyt muutamaa hammasta köyhempi. Iidalta otettiin pois kaikki alaetuhampaat ja sitten vielä ylhäältä yksi lohjennut hammas. Takahampaat oli kuulemma todella hyvässä kunnossa. Röyhistelin polleena rintaani kun lääkäri ja hoitaja ihmettelivät kuinka hyvät hampaat Iidalla on ottaen huomioon sen iän. Ihan tuli hyvä mieli kun sanottiin että näkee että pidän koirastani todella hyvää huolta. Itse kun olen murehtinut juuri sitä että olenko osannut hoitaa chihujeni hampaita hyvin ja oikein. Nähtävästi olen. Tästä on hyvä sitten jatkaa. Iida on vielä pikkusen ihmeissään, ja huomen aamulla saa taas särkylääkkeen ja myös molemmat "posket" täytyy huuhdella sellaisella desinfiointinesteellä. Muistuttaa kuulemma ihmisten suuhuuhteluliuosta. Se toivottavasti pitää haavat puhtaana ja ettei tule mitään bakteereita suuhun. Toivon että vanha rouvani saa ensi yönä hyvin nukuttua ja ettei sillä vain olisi kovasti kipuja. Yritin kovasti tehdä kaikenlaisia pehmeitä nukkumapaikkoja ympäri kämppää mutta vanhus halusikin vain nukkua paljaalla lattialla. Ehkä lattian pieni viileys tuntuu hyvältä poskea vasten. Muutaman kerran yritin asetella Iida pehmeille peitoille ja tyynyille, mutta aina se vain meni lattialle. Lopulta annoin peräksi. Taitaa pieni mamma tietää parhaiten mikä sille on parasta.

Myy oli kanssa aamulla pikkuisen kipeän olinen. En tiedä alkaako haima taas vihoittelemaan. Otin kummiskin sen varmuuden vuoksi mukaan että sain seurata toisen oloa. Myy oli koko reissun kovin terhakkaana. Ehkä liikaakin.. Illalla alkoi taas pikkusen oireilemaan. Mutta toivon että tää on nyt vain tämmöstä pientä sairastelua. 

Kovasti odotettiin missä se mamma oikein oli. Näyttääpä Myyn kuono pitkältä tässä kuvassa. :D

Olihan se mamma kunnossa! Ihanaa!!

Olen tainnut jo aikaisemminkin puhua näistä koirille tarkoitetuista rattaista. Nää on ollut ainakin mulla tosi käytännölliset. Kyytiin mahtuu monta mukaan ja on helppoa reissata tän porukan kanssa pitemmälle. Varsinkin kun täytyy kuljettaa yksikseen koko porukkaa.

Käytän rattaita myös tämmöisissä tapauksissa. On helppoa seurata nukutuksessa ollut koiraa . On sitten ollut hampaiden puhdistusta tai kohdunpoistossa ollutta reppanaa. Myös potilas saa olla ihan rauhassa ettei toiset koirat tule koko ajan nuuskimaan ja häiritsemään kun toinen ei ole ihan kunnossa. 

iidan pitää syödä nyt parina päivänä vellimäistä/ nestemäistä ruokaa. Annoi pikkusen piimää ja nyt illalla annan vielä piimää johon sekoitan pikkuisen koiran papanoita ( jotkut kutsuvat niitä nappuloiksi tai raksuiksi ) jauhettuna hienoksi jauheeksi. Mietin ekaksi että onko piimä yhtään maistunut mutta, näytti tuo maistuneen.

Rattaissa saa myös hyvin syötyä rauhassa. 

Kyllä piimä on hyvää...

Plllllrrrrr teille!!!

Josko sitä jois vielä pikkusen lisää..

Voihan Tyyris Tyllerö sentään vaiko sittenkin Violet Beauregard.....

On tullut syötyä niin paljon hyvää näinä viikkoina että pelkään pahoin että kaikki se edestyminen painon tiputuksessa on menneen talven lumia. Tuntuu että tuo karkkivuori ei ota sitten millään loppuakseen. Haluan nyt saada syötyä ym. kaiken makean pois tuolta kaapeista ettei ne sitten kummittele mua tästä eteenpäin. Karkki on kyllä hyvää mutta joskus huomaan miettiväni et onks tää nyt kummiskaan niin hyvää... Taitaa se olla, vaikka nyt ei siltä tunnukkaan. Huh, olo on kun tyyris tylleröllä, tai sitten Violet Beauregardella Jali ja suklaatehtaasta. Samaistun ehkä tällä hetkellä enemmän tuohon Violetiin, voin hyvin kuvitella että mut saa kohta pyöritää ovesta ulos.

Pitäkäähän meille peukkuja huomenna. Iida on menossa hampaiden puhdistukseen ja hampaita joudutaan poistamaan. Nukutus tulee olemaan hankalaa kun Iidalla on tuota liman eritystä ym. Joten ei tiedä miten tässä tulee käymään. Toivottavasti vanha mamma selviää hoidosta läpi ja olisi taas suussa parempi olo. <3

Ihan kun katselisi peiliin... :) 

Olo on oikeesti ihan samnalainen..

Ja näin mua kohta viedään...