Chihuilua.....

Hui! Yli kuukausi jo mennyt kun olen tännyt viimeksi kirjoittanut. Mihin tämä aika oikeasti menee? Jotenkin taitaa tuo arki viedä mukanaan, töitä tehdessä ja tyttöjen kanssa hengailua. Mitään kovin kummia ei meille ole tapahtunut. Vähän huonoja uutisia tosin on meidän perheemme joutunut tämän vuoden aikana jo kuulemaan. Äitini ei ole kunnossa, mikä tietenkin masentaa kaikista eniten ja saa olon kovin surulliseksikin. Menen kummiskin päivän kerrallaan ja otan vastaan mitä kukin päivä tuo tullessaan.

Myyllä oli häntätulehdus ja lääkärissä käydessämme huomasi lääkäri että pienelle tytölleni on tullut sydänvika. Voi kurjuus... Vielä ei lääkitystä aloitettu ja sanoinkin etten missään nimessä halua samaa lääkitystä mitä rakas Iidani söi. Se kun näytti laittavan Iidan hampaat huonoon kuntoon. Täytyy myös sanoa että pelkään kovasti että Myy menee kanssa samalla lailla kun Iida meni. Ajatuskin siitä on ihan kauhea, mutta tämänkin asian suhteen yritän mennä päivän kerrallaan.

Eipä tässä kai kauheesti muuta, kevät on täällä mikä on ihanaa!!!

Tietenkin silloin kun sinulla on kova kiire ja yrität äkkiä käydä netissä ennen töihin lähtöä käy näin...

Tiuhti oli sitä mieltä että  minun olisi pitänyt vain rapsutella häntä.

Siis oikeesti! Miksi joidenkin kuvien värit menee ihan omituiseksi täällä?

Niinkun tässä.

Tämmöset niiden pitäisi olla.. Tiuhti murunen. :)

Tiny nauttii kun paistaa aurinko. Patterin päällä on mukava olla ja nauttia kevään ensimmäisitä säteistä.

On noi koirat ihania. 

Siskokset päivälevolla. 

Myy ja Tiuhti. 

Mun oli ihan pakko mennä häiritseen niiden unia. Olivat niin ihanan näköisiä.

Naamoista jo näkee ettei olla enää mitään eilesen teeren tyttöjä. :)