Iida on kotona...

Tänään pääsin viimeinkin hakemaan rakkaan Iidani kotiin. Iloinen ei jälleen kohtaamisemme ollut vaan heti pienen uurnan nähdessäni pääsi kyyneleet valloilleen. Niin vähän jää jäljelle ystävästä.. Moneen kertaan olen uurnaa halallut ja jopa antanut pusuja. Menetyksen tuska nousti jälleen kipeästi päätään.. Vaikka eihän se sieltä syvältä sisimmästä mihinkään ollut kadonnut.. Olen kummiskin iloinen siitä että mamma on päässyt kotiin meidän luoksemme. Minne kuulukin.♥

Valitsin Iidalle kultalintu uurnan.. 

Arabia muumi muutto-sarja

Uusi arabian muumi-sarja on nimeltään muutto ja sarjasta löytyykin jo paremmat kuvat. Mitäs mieltä olette? Itse olen aikas ihastunut Varsinkin tuohon mukiin. Tuotteet ilmestyvät kauppoihin syyskuussa.

Kuvat ovat täältä.

Omenalta tuoksuva Willow..

Willow on haissut sen verta pahalle että se pääsi tänään kylpylään. Paitsi luulen kyllä että Willown mielestä kylpylä ja sana päästä on kaukaa haettuja. Joka tapauksessa nyt saan nuuskutella omenalta tuoksuvaa tyttöä ja se onkin paljon parempi tuoksu kun mitä aikaisemmin jouduin haistelemaan.

Sitten ravistellaan..

Näyttää ihan uitetulta rotalta. Mistähän sekin sanonta tulee?

Ja taas kuivataan.

Ja ravistellaan..

Ja kuivataan...

En varmana katso sua ja sun tyhmää kameraas..

Hyvä on tätä mieltä on susta ja sitä mitä sä mulle teit!

En tykkää yhtään.

Mua ei katsota hyvällä tän illan aikana. 

Sukulaisia....

Tämä viikko on kulunut käsitöitä tehdessä ja sukulaisia nähdessä. Torstaina näin pitkästä aikaa äitini siskon Heidin. Oli todella ihana nähdä ja tuli taas kova ikävä kun ei tiedä koska seuraavan kerran nähdään. Heidi kun asuu usa:ssa perheineen. Ovat asuneet sielä jo n.25-vuotta. Näemme todella harvoin, mikä on kovin harmillista Toivon että vielä jonakin päivänä pääsen heitä sinne moikkaamaan. Sinne meno on vaan kovin tyyristä lystiä, Mutta ehkä vielä jonakin päivänä toiveeni toteutuu.

Tänään olimme juhlistamassa pappani 86-vuotis päiviä. Osa sukulaisista olikin jo kerennyt lähtemään, mutta oli sielä vielä mukavasti väkeä kun me sinne saavuimme. Oli jälleen kiva nähdä kaikkia ja varsinkin pappaa. Mahani on kovin pyöreä kaikesta syömisestä, varsinkin kun pappa kaivoi koko ajan lisää tarjottavaa eikä suostunut kuulemaan kieltäviä vastauksia. :)

Veljeni Jussi. En meinaa koskaan saada hyvää kuvaa veljestäni, sillä aina kun olen ottamassa kuvaa Jussin on pakko vääntää naamansa mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin. Pitäisi joskus pistää tänne kuvasarja niistä ilmeitä Jussin suureksi iloksi. Ehkä sit oppis olemaan normaalisti. Tämän kerkesin ottamaan salaa. 

Tätini Heidi.

Pappa oli laittanut seinälle uuden maalauksensa.

Setäni Esa. 

Setäni Pasi ja takaa kurkistelee pappani. Ilmoitelkaa sukulaiseni jos haluatte joitakin kuvia poistettavan niin minä poistan. :)

Pappa. ♥

Esa ja Heli. Heli on isäni sisko. Äitini koira Hertta tykkäsi olla Esan sylissä. :)

Veimme papalla särkyneensydämmen. Minä ehdotin sitä sillä muistan kuinka mummulla oli näitä kukkasia. Hän kertoikin minulle että ne kukkaset on kauniita kun ne aukenee ja niistä tulee hyvälle mielelle. Halusin ilahduttaa mummuani joten päätin aukaista muutamat nuput että mummulle tulisi hyvä mieli. Ei mennyt ihan niinkun olin ajatellut, mutta mummu tuli joka tapauksessa hyvälle mielelle. 

Pappani asuu ihanassa pienessä mökissä. 

Pihalla on tuommoinen hauska lintu. Kurki taitaa olla. 

Mukana matkassa oli Tjorven joka oli ihmeekseni kaikkien kaveri ja oikein kiltti neitokainen. Teki Tjorvenille hyvää nähdä ihmisiä ja olla erossa muusta porukasta. Porukassa tyhmyys tiivistyy. Ainakin meillä..

Ensimmäinen "koirani"..

Ystäväni Anna kävi minun luona kylässä tiistaina. Leivoin tarjottavaksi vadelmapiirakan, ja se maistui vieraalle hyvin. Nautimme kupposet teetä ja piirakkaa tuulisessa säässä. Kauaa ulkona ei pystynyt istuskelemaan oli sen verran kylmä tuo tuuli. Oli kiva nähdä Annaa pitkästä aikaa taas ja vaihtaa kuulumisia.

Tänään menin käymään pikaseltaan vanhempieni luona. Tarkoitukseni oli etsiä äitini tekemä palapeli. Kaivoin jokaikisen laatikon missä säilytetään vanhoja lelujamme ja eikä sitä löytynyt mistään. Kun menin kyselemään sitä äidiltäni hän sanoi että oli antanut se siskolleni. Pikkusen harmitti ettei äiti sanonut sitä aikaisemmin. Turhaan nostelin painavia laatikoita ja tongin niitä hiki hatussa. Kyllä harmitti olisin tarvinnut palapeliä yhteen juttuun, mutta enköhän selviä ilmankin. Toivottavasti..

Yritän kovasti edelleenkin pitää itseni kiireisenä. Kun pysähdyn ajattelemaan tulee taas niin paha olla ettei tahdo pystyä olemaan. Edelleenkin suru on läsnä..

Vadelmapiirakka.

Piirakkaa jäi vielä moneksi päiväksi. Tänään nautin sitä vihreän teen kanssa.

Hyvää vaikka itse sanonkin.

Tämän pienen pöytäliinan otin mummulasta kun suku oli sielä jakamassa tavaroita. Tässä on pieni reikä mikä mun pitäisi korjata. Tykkään kovasti tämmösistä vanhoista kukkakankaista, ja ostelen niitä kirpputoriltakin jos sattuu löytymään mieluisia. Jotkut säästän siihen tarkoitukseen mihkä ne on tehtykkin ja jotkut käytän käsitöihini. Hyvät sukulaiseni jotka lukevat tätä blogia. Jos teillä sattuu olemaan rikkinäisiä liinoja, tyynyliinoja ja pussilakanoita pirkkalasta mm. tämmöisiä kukallisia taikka jokin muu vanha kuosi ja ette tee niillä mitään ja haluatte päästä niistä eroon niin minä miellusti ottaisin semmoisia käsitöihini ym. Ehjätkin kelpaa. 

Kaivaessani vanhoja leluja löysin ihka ensimmäisen koirani. Tämä oli mulle kovin rakas. Sen näkee pyöristäkin. Muistan kuinka vedin tätä perässäni ja kuvittelin että se on oikea koira. Sitä en kummiskaan muista että olinko antanut tälle koiralle nimeä. Pitää varmaan kysyä äidiltä josko hän muistaisi paremmin.

Otin sen nyt mukaani. Pääsee kaunistamaan mun hyllyäni.

Edelleen alakuloinen olo..

Ikävä....

Iidan kuolemasta on nyt kulunut viikko.. Elämä on hitaasti jatkanut kulkuaan eteenpäin. Minulla on jo hyviä hetkiä, mutta on myös niitä huonojakin.. Vielä ei ole mennyt päivää etten olisi itkenyt. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Koti tuntuu niin kovin tyhjältä tällä hetkellä. Tuntuu että Iidan myötä olisi mennyt 10 koiraa. Niin ison tyhjiön mun mammani jätti jälkeensä... Jaloissa pyörivät 6 chihua tuntuvat kovin pieneltä määrältä. Tytöt ovat pärjänneet hyvin paitsi Tiuhti. Tiuhti on ollut kovin masentunut ja pelkäänkin että jos se ei pian piristy niin mitä tapahtuu. Muutkin tytöt selvästi välillä etsiskelee Iidaa ja itse huomaan vähän väliä odottavani että sen kaunis pieni naama ilmestyisi nurkan takaa, mitä ei tietenkään tapahdu ja sydämeni särkyy joka kerta.. Kova on ikävä ja suuri on suru. Voi Iida miksi sinun piti meidät jättää...

Tässä on muutamia kuvia meidän viikolta..

Naapurin kissa meinasi tulla meille kylään. Onneksi satuin katsomaan ovelle kun se oli tulossa sisään. Ja ONNEKSI tytöt eivät sitä nähneet. Iida olisi tykännyt... Tämä oli Iidan juttu kaveri. Istuivat aidan toisella puolella tunti tolkulla ja katselivat toisiaan.

Aika jatkaa matkaa.

 

Sinne meni..

Olen yrittänyt ottaa aurinkoa, mutta se on vaikeaa kun lepotuolissa on enemmän väkeä kun olisi tarves. Luulen että tytöt ovat sopineet jonkinlaiset vahti vuorot. Koko ajan joku on mun lähelläni. Vaistovat varmasti alakuloisuuteni ja suruni.

Tiny varmaan ajattelee että olispas jäätelöä..

Ihana Tiny.

Tytöt pitää musta kyllä todella hyvää huolta.

Ja Willown vahti vuoro.

Auringossa on mukava makoilla.

Tiny on koko ajan lähellä.

Tiuhti on kovin surullisen oloinen ja näköinen. Onneksi Myrtti ja muut on senkin lähellä jatkuvasti.

Käänsin selkäni auringolle ja Willowlle mutta neiti seuras mun naamaani. Mun lepotuoli on pikkusen kärsinyt. Ei taida selvitä tästä kesästä.

Onneksi Iida jätti monta ihanaa asiaa jälkeensä, toivon sydämestäni että ne pysyvät kanssani vielä monta vuotta.. ♥