tiistai 30. heinäkuuta 2013

Iida on kotona...

Tänään pääsin viimeinkin hakemaan rakkaan Iidani kotiin. Iloinen ei jälleen kohtaamisemme ollut vaan heti pienen uurnan nähdessäni pääsi kyyneleet valloilleen. Niin vähän jää jäljelle ystävästä.. Moneen kertaan olen uurnaa halallut ja jopa antanut pusuja. Menetyksen tuska nousti jälleen kipeästi päätään.. Vaikka eihän se sieltä syvältä sisimmästä mihinkään ollut kadonnut.. Olen kummiskin iloinen siitä että mamma on päässyt kotiin meidän luoksemme. Minne kuulukin.♥

Valitsin Iidalle kultalintu uurnan.. 



4 kommenttia:

  1. Kaunis uurna! Meillä myös uurnat kulkevat matkassa, vanha ystävä on siten jollakin tavalla läsnä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama meillä. Mulla on täälä kotona Iida ja Turkka. Vanhempien luona on sit Jesse ja Gizmo. En ole oikein vielä osannut haudata ketään. Jotenkin sitä tuntee olonsa paremmaksi kun vanhat ystävät ovat läsnä jollain tavalla. ♥

      Poista