Kohta Halloween

Halloween on kohta. Yksi lempi juhlistani. Harmi vain ettei suomessa tuota juhlita samallalailla kun usa:ssa. Olisi kivaa katsella niin harmaassa suomen syksyssä ihania väri piristyksiä. On kummiskin kiva huomata että kyseinen juhla on pikkuhiljaa saanut myös suomeen jalansijaa. Odotan koska nään ensimmäiset kurpitsalyhdyt jonkun portilla. Vielä minulle ei olla sitä iloa suotu. Mutta pidän sormet ristissä että nuo lyhdyt tulee joskus vielä jonkun portilla vastaan.

 Halloweenia on meidän perheessä juhlittu senkin takia että silloin on siskollani syntymäpäivä. Harmi että siskoni asuu helsingissä joten en tänä vuonna pääse juhlistamaan hänen syntymäpäiviään. Mutta paketin kyllä pistän menemään että on jotakin kivaa täältä tampereeltakin. :)

 Omaan Halloweeniini on kuulunut aina kauhuleffa maratoni. Ehdoton must on ollut aina mikäpä muukaan kun Halloween 1 ja 2 siis alkuperäisenä. Löytyy muutkin tuolta hyllystä paitsi 3. Mutta täytyy sanoa että pari ensimmäistä on ne parhaimmat. Kolmosta en ymmärrä sitten alkuunkaan ja 4-6 no jaa.... H2O menee, mutta halloween resurrection kliseitä täynnä oleva tyypillinen elokuva joka on tekemällä tehty. Siis mun mielestä. Rob Zombien Halloweenit taas ykkösen oon kattonu mut 2 en. Ei kyllä ollut mun makuun. Pidän niin paljon alkuperäsestä meinaan ettei sitä voi kukaan syrjäyttää.

 On myös ollut kiva katsella hauskat kotivideot halloween speciaalia. Jotenkin on kiva katsoa kuinka ihmisiä pikkusen säikäytellään. Varsinkin kun ei itse oo kohteena. :)

Herra Tossavainen

Tänään tuli käytyä ikeassa. Ihmettelin mikä ihmeen kansan vaellus siellä oikein oli aamupäivästä. Mutta nythän on syyslomat koululaisilla. En viihtynyt kovin kauaa sillä tuntuu inhottavalta kun ei pääse kunnolla liikkumaan ja eikä saa rauhassa katsella kun on jo joku tönimässä vieressä.

Olin ostamassa uutta tyynyä. Vanha kun on alkanut menettämään muotoaan. En osaa enää ollenkaan nukkua tavallisilla tyynyillä vaan nukun ns. korkealla tyynyllä. Niskat huutavat hoosiannaa tästä ihanasta tyynystä. Kärsin yhteen aikaan jatkuvasta pää/niska kivusta. Kun vaihdoin tähän tyynyyt niin eipä ole enää pahemmina vaivannut.

Tarkotus siis oli mennä ja ostaa vain se tyyny. Mutta eipä mun taaskaan onnistunut sieltä poistumaan pelkän tyynyn kanssa, vaan mukaan tarttui ties mitä ylimääräistä tuotetta kassiin. Ostin tytöille uuden tyynyn, "Herra Tossavaisen" leluksi, piparkakuille tuoksuvia kynttilöitä ( ihana tuoksu ) , jouluisen lasipullon ja jo pitkään kaipaamani eteisen matto. "Herra Tossavaisen " taidan antaa noille vasta jouluna. Ihan jouluinen fiilis kun kämppä tuoksuu piparkakuille. Tästä se odotus alkaa. :)

Salakavalat salamatkustajat vyötäröllä

Hemmetti kun on pitänyt lihottaa itsensä. Näitä makkaroitaan kyllä osaa kirota joka kerta kun astuu vaatekaupan sovituskopista ulos. Hemmetin salakavalat salamatkustajat! Kuinka kehtaavatkin matkustaa minun vyötärölläni. Enkä tahdo millään päästä mokomista eroon. Tuli meinaan taas kerran päästettyä ties minkälaisia ärräpäitä kun olin ostoksilla. Joko vaatteet ovat liian pieniä tai sitten liian suuria.  Mitkään vaan ei tunnu istuvan päälläni. Pitäisi varmaan kysyä vaatekaupoilta milloin heille on tulossa seuraava vaatekuorma, niin voisin majoittua oven eteen ja päästä kerrankin löytämään nämä myyjien kertomat vaatteet. Tuntuu että olen aina se ihminen jolle sanotaan: Kyllä meiltä tuota tuotetta isompanakin löytyi ovat vaan päässeet taas loppumaan. Ei sitä kokoa ei enää saada, mutta pienempiä kokoja on tulossa lisää.. Niin minun tuuriani...

 On kyllä totta että mitä enemmän ikää tulee vaikeampaa on saada kilonsa kuriin. Yritystä ei kummiskaan puutu, vai puuttuuko? Tietenkin voisin enemmänkin salamatkustajien nujertamiseen tehdä. Hankalaksi asian kyllä tekee että minulla psoriasis joka on mennyt niveliin. Eli ns. reuma. Oireet ovat periaatteessa samat. Varsinkin näin syksyllä on todella inhottaviakin päiviä. Yritän kivuista huolimatta silti liikkua edes pikkuisen ja onneksi minulla ( ei ainakaan vielä ) ole niin paha reuma kun joillakin muilla on. Yritän kyllä nyt todellakin ottaa tavoitteekseni laihtua ensi kesään mennessä. Paljonko? Sitä en ainakaan vielä kehtaa kertoa. Mutta sanotaan nyt että on se yli 10 kiloa. Ettei vaan joku päivä mulle käy noin... Ei ny sentään. :)

Mietteitä

Tänään ollaan oikein kunnolla laiskoteltu. En ole tehnyt yhtään mitään. Päivä meni muutenkin ohitse ihan huomaamatta. Huoenna menen jälleen ensimetriin ja toivon että nyt sit paperit lähtevät etteen päin ja seuraavaksi jään jännittämään saanko rahotusta vai en. Jos hyvin käy uskon että jo muutaman kuukauden päästä saan avattua ovet. Voikun kaikki mensisi hyvin. En meinaan yhtään tiedä mitä teen jos saankin punasta valoa... Sitten kyllä pikkusen masentaa ja ollaan eksyksissä hetken aikaa.. No, eiköhän kaikki kummiskin hyvin mene. :)