Salakavalat salamatkustajat vyötäröllä

Hemmetti kun on pitänyt lihottaa itsensä. Näitä makkaroitaan kyllä osaa kirota joka kerta kun astuu vaatekaupan sovituskopista ulos. Hemmetin salakavalat salamatkustajat! Kuinka kehtaavatkin matkustaa minun vyötärölläni. Enkä tahdo millään päästä mokomista eroon. Tuli meinaan taas kerran päästettyä ties minkälaisia ärräpäitä kun olin ostoksilla. Joko vaatteet ovat liian pieniä tai sitten liian suuria.  Mitkään vaan ei tunnu istuvan päälläni. Pitäisi varmaan kysyä vaatekaupoilta milloin heille on tulossa seuraava vaatekuorma, niin voisin majoittua oven eteen ja päästä kerrankin löytämään nämä myyjien kertomat vaatteet. Tuntuu että olen aina se ihminen jolle sanotaan: Kyllä meiltä tuota tuotetta isompanakin löytyi ovat vaan päässeet taas loppumaan. Ei sitä kokoa ei enää saada, mutta pienempiä kokoja on tulossa lisää.. Niin minun tuuriani...

 On kyllä totta että mitä enemmän ikää tulee vaikeampaa on saada kilonsa kuriin. Yritystä ei kummiskaan puutu, vai puuttuuko? Tietenkin voisin enemmänkin salamatkustajien nujertamiseen tehdä. Hankalaksi asian kyllä tekee että minulla psoriasis joka on mennyt niveliin. Eli ns. reuma. Oireet ovat periaatteessa samat. Varsinkin näin syksyllä on todella inhottaviakin päiviä. Yritän kivuista huolimatta silti liikkua edes pikkuisen ja onneksi minulla ( ei ainakaan vielä ) ole niin paha reuma kun joillakin muilla on. Yritän kyllä nyt todellakin ottaa tavoitteekseni laihtua ensi kesään mennessä. Paljonko? Sitä en ainakaan vielä kehtaa kertoa. Mutta sanotaan nyt että on se yli 10 kiloa. Ettei vaan joku päivä mulle käy noin... Ei ny sentään. :)