Tyhjä tasku

Ihmettelen kuinka jotkut blogaajat ovat ottaneet ns. herneen nenäänsä Karkkipäivän postauksesta. Itsestäni tuo on todella hyvä aihe.

Itse olen tällähetkellä työttömänä ja työnhakuani on haitannut terveyden tilani joka on kiusannut minua jo jonkin aikaa. Olin aikaisemmin pien yrittäjä ja sitä ennen kaupan kassana. Tein 6-8 tuntisia päiviä kassana ollessani ja täytyy sanoa että rahasta oli aina pulaa. Pien yrittäjänä ei ollut sitäkään vähää mitä oli kun olin palkkatyössä. Nyt työttömänä jolla rahat eivät riitä välillä edes ruokaan ellei olisi muutamaa luottokorttia jelppaamassa en tiedä missä olisin. En ole aina pystynyt ostamaan kaikkia lääkkeitänikään kun rahaa ei yksinkertaisesti ole. Aina ei asiat  niin helposti selitettävissä kun eräs blogin kirjottaja antaa ymmärtää. Aina ei ole sitä mahdollisuutta etsiä töitä tai hankkia sitä toista työpaikkaa. Toivoisin todella että voisin mennä töihin. Kuka nyt tämmösessä tilanteessa haluaa olla? Kysynpä vaan. Kiroan suuresti sitä että loukkasin jalkani. Ihan kun ei olisi tarpeeksi tämän psorasisreuman kanssa ... No, eipä täs kannattais valittaa, monella muulla on paljon pahemmin asiat. Toivon vaan että elämä alkaisi heittään polulleni välillä niitä onnen potkuja eikä aina kuralammikoita... Olisi kiva välillä löytää taskusta rahaa eikä huomata niiden ammottaman tyhjyyttä. Täytyy vaan oppia nauttimaan niistä pienistä iloista. Sillä ne on niitä tärkeimpiä.

Keräilijän aarteet

Olen melkein joka päivä käynyt bookplusin sivuilla selaamassa kirja valikoimia. Ja varsinkin nämä olisi vielä kiva joskus löytää omasta kirjahyllystä. Käy kateeksi teitä joilta jo löytyy nämä kirjat. Kirjakaupassakin käydessä menen selailemaan näitä ja katsomaan mitä itseltä jo löytyy ja mitä olisi kiva joskus omistaa.  Tämmöiset kirjat on todella hyvä olla olemassa. Saa tietää enenmmän perityistä vanhoista esineistä ja astioista.
Itse innostun aina etsimään lisää ihania uusia (vanhoja) kippoja ja kuppeja.

Kevättä

Ja jälleen kerran huomaan juoksevani kilpaa ajan kanssa. Tarvitsisin ehdottomasti kalenterin sillä en näköjään osaa olla ilmankaan. Huomasin kauhukseni että ylihuomenna pitäisi jo mennä täyttämään uuden kirpputorin pöytä minkä varasin. Olen aivan intoo piukeena kun kirpputori avataan melkein naapuriin. Tulen varmaan viettämään siellä aikaani harva se päivä. Toivottavasti kummiskin pystyn pitämään budjettini kurissa. Ja eniten tietenkin toivon että saisin myytyä nurkissa lojuvat tavarat. On sitten taas tilaa ostaa uutta tilalle. Ja mikä tärkeintä saada siivottua kotiin kevät ilme. Kevät koputtelee jo kovasti oven takana. Ihanaa!

Pupujen tekoa

Viikonloppu menee pupuja tehdessä. Ajattelin viedä niitä kirpputorille myyntiin josko saisin pikkusen kerättyä rahaa Iidan leikkausta varten. Toivon sydämestäni että myisin edes muutaman. Murehdin suuresti tätä tilannetta. Tiuhtiltakin pitäisi leikata kohtu pois mutta alkaa näyttään siltä että joudun taaskin pistään ne vähätkin rahat mitä olen Tiuhtia varten säästänyt Iidan suu leikkaukseen. Vihaan tätä kun rahat ei riitä mihinkään. Hemmetti sentään. Ja koko ajan postilaatikkoon tipahtaa lisää ihania laskuja. Pitikö tuon tv lupa laskunkin nyt sinne tipahtaa. Just meikäläisen tuuria..

The La's

Edelleenkin yksi lempi kappaleistani. Tämä saa aina ihania muistoja mieleen ja hymyn huulille. Joten silmät kiinni ja nauttimaan. :)

Pikku Myy hanskat

Tänään meni taas rahaa ihan liikaa. Voi miksi en osaa olla ostamatta mitään turhaa. Varsinkaan kun ei olisi sitä rahaa mitä tuhlata. Mutta en yksinkertasesti voinut olla ostamatta näitä hansikkaita seppälästä. Enkä tyytynyt vain yksiin vaan oli pakko ostaa erivärisinä. Varsinkin Kun nuo oranssit oli niin ihanan pirteän väriset. Hansikkaita oli viellä pinkkinäkin mutta ne jäi tällä kertaa hyllyyn. Mukaan siis lähti oranssiset ja mustat käsineet. Tulee ihan pikku Myy mieleen noista mustista hanskoista. :)

Oranssit käsineet ovat paljon räikeämmän oranssiset kun miltä kuvassa näyttää.

Plantaarifaskiitti

Kävin eilen fysioterapeutilla jalastani enkä saanut niin mieltä ylentäviä uutisia. Siis joo jalkani pitäisi parantua, mutta se voi koska vaan mennä uusiksi. Astuin pahasti viime syksynä tietyömaan jätettyä kiven murikat ympäriinsä. Ja nyt olen kärsinyt siitä asti päivittäisistä kivuista. Täytyy sanoa että tämä masentaa suuresti. En voi oikeestaan tehdä mitään. Jo hetken kävely saa jalan kipeytymään entisestään. Nyt pitäisi vaan jollain tavalla kuntouttaa jalkani. Oikea termi mikä jalassani on plantaarifaskiitti. Huvitti kun fysioterapeutti sano että jalkani pitäisi teipata mutta hän ei osaa sitä tehdä ja itse-asiassa kukaan siellä olevista ei osaa sitä tehdä. Paras oli että minun pitäisi kysyä josko tuntisin jonkun tutuistani joka osaisi teipata jalkani oikein. Siis oikeesti voiko tämä olla totta? Kuinka hatanpään sairaalassa voi olla niin ettei kukaan osaa teipata jalkaani? Pistää kyllä ihmettelemään. Toivon suuresti että jalkani tulisi vielä toimimaan. Varsinkin kun on kaiken kukkuraksi vielä psoriasisreumakin kestettävänä.. Miksi sitä paskaa pitää sataa aina samaan risukasaan? Mutta eipä auta itkut markkinoilla. Olen huomannut että jotkut kengät myös saavat jalkani kipeämmäksi. Tämäkin kyllä pikkusen kiukuttaa. Varsinkin kun näyttää siltä etten voi pitkiä aikoja pitää joitakin lempikenkiä. Jalka meinaan rupee heti jonkin ajan jälkeen kipeytymään. Toivon todella että saan jalkani vielä joskus sellaiseen kuntoon että voin pitää semmoisia kenkiä mitä haluan. Ehkäpä tuo teippaaminenkin voisi auttaa asiaa, ettei jalkani kipeytyisi niin pian. Toinen mitä pitäisi katsoa on pohjalliset. Niidenkin pitäisi auttaa kyseiseen vaivaan. Täytyy kyllä sanoa että tämä on viheliäinen vaiva. Varmasti tiedätte jotka tämän kanssa joutuu elämään...

Murheita

Jälleen kerran huomaan mietiskeleväni raha tilannettani. Kuinkahan sitä saisi säästettyä? Eipä kai mitenkään kun ei oikein ole mistä säästää. Tuntuu että tulee koko ajan lisää laskuja ym. Pitäisi ruokaakin saada ostettua mutta rahat eivät vaan näytä riittävän mihinkään. Huolestuttaa jos todellakin ruokien hintaa tulee taas 10% korotus. Omaan talouteeni se vaikuttaisi tuhoisasti. Pitäisiköhän sitä pistää oma perunamaa kasvamaan pihanperälle. Huokaus. Eipä sekään varmaan kovasti auttaisi. Alkaa kohta tuntumaan että kuinka täälä oikeesti pystyy asumaan kun koko ajan kaikki vaan kallistuu ja kallistuu.

Voi kun olisi vielä lapsi. Ei tarvisi murehtia maailman menosta vaan ongelmat olisi niinkin suuria kun mitä saa syntymäpäivä lahjaksi. Tai pääseekö kaveri huomenna ulos leikkimään. Aikuisena oleminen on kyllä välillä ihan sieltä itsestään. Jos esim. rahaa olisi niin sillon elämä olisikin varmasti ihanan helppoa. Tai jos olisi edes terveys kunnossa. Sekin olisi jotain se. Taidan olla niinkun Aku Ankka. Syntynyt todella epäonnisten tähtien alla. Ainakin tähän astiseen elämääni asti tähdet ei ole minulle kovasti hyvää suoneet. Täytyy vaan toivoa että jonakin päivänä puhaltaisi uudet tuulet mun risukasaani.

Nukkua kalojen kanssa

Olisi varmaan ihanan rentouttavaa nukkua veden alla. Luulen että istuskelisin ja katselisin kalojen menoa myöhään yöhön. Mutta jos hai sattuisi uimaan ikkunan ohi luulen että siinä menisi kyllä yöunet joksikin aikaa. Toinen mitä varmaan pelkäisin olisi se että nukkuessani lasi menisi rikki. Olisi kyllä aika kelju tapa herätä. Mutta olisi aikas ihanaa nukahtaa katsellessa kalojen uiskentelua katossa.

Aikuisten leikkimökki

 Olen tänään selaillut erinlaisia sisustus kuvia ja rakastuin totaalisesti tähän pieneen "mökkiin". Vähänkö olisi ihanaa jos olisi tämmöinen. Voih. Kuinka jotkut ihmiset ovat onnekkaita kun omistavat kaikkea ihanaa. Toivon sydämestäni että minullakin olisi joskus tämmösiä ihanuuksia.

 Siis eikö tämä olekkin täydellinen. Oikea aikuisten leikkimökki. Huokaus.. Jälleen uusi lisäys unelmieni listaan. :)

Uudet muumimukit

Oih, olen tainnut rakastua. Jos mukiin nyt voi rakastua. Varsinkin tähän tulevaan arabian kesä muumimukiin. En malta odottaa kun niitä löytyy kauppojen hyllyiltä. On sen verran ihanan näkönen. Voin jo kuvitella istuvani aamulla tämä kuppi kädessä ja nauttia tulevasta päivästä. Aah, ihanaa..

Tämäkin on ihana lisäys niin ihanaan muumimuki perheeseen. Alkaa oleen jo ongelma miten saan muumimukini mahtumaan kaappiini. Pitäisi varmaan tehdä astiakaappiin inventaario ja pistää kaikki ne ylimääräiset mukit kirpparille. Niin olisi taas hyvin tilaa hommatta uusia ihanuuksia. :)

Porkkana riisipiirakkaa

Eilen innostuin tekemään porkkana riisipiirakoita. Olen viimeksi tehnyt riisipiirakoita joskus yläasteen köksän tunnilla ja sen kyllä huomaa. Ei ole ihan kauneimmasta päästä nämä piirakkani. Mutta maistuvat hyvilta ja sehän on se pääasia. Ehkä pikkusen enemmän olisin voinut laittaa suolaa mutta hyviä niistä joka tapauksessa tuli. Vaikka itse sanonkin. Olen muutenkin syönyt porkkanaa viime aikoina ihan älyttömiä määriä. Odotankin koska peilikuvani muuttuu oransiksi. :)

Emännän käsivoide

Olen aivan ihastuksissani tähän Emännän käsivoiteeseen. Voide on siitäkin hyvä ette se ei jätä käsiä tahmaisiksi, vaan voide kuivuu todella nopeasti jättäen ne ihanan pehmeiksi. Myös voiteen ulkoasu on ihanan vintagemainen. Mikä vetoo muhun todella paljon.

Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla muitakin Emännän tuotteita. Varsinkin tuo jalkavoide vois tehdä hyvää mun kovia kokeneille jalka paroille.

Sinappilasi

Ihastelen useasti muiden blogeja. Kuinka toiset keksivät juttua vaikka mistä. Itselle taas tuo jutun keksiminen näyttää tuottavan pikkusen ongelmia. Ehkäpä elämäni on niin yksitoikkoista ettei siitä ole oikein juttuja kerrottavaksi.

Aamulla tujottelin lasiani ja muistelin kuinka mummulassa niistä juotiin aina spritea tai 7-upia. Ihania muistoja tulvahti mieleen. Minkä takia jopa sinappi purkit olivat ennen hienompia? Sillä sinappiahan kyseisesslä lasissani on joskus ollut. Oma lasini ei ole mummulastani vaan joskus kirpputorilta ostettu juuri senkin takia että se tuo niin paljon ihania muistoja mieleeni. Kukahan nekin lasit keräsi omiin kaappeihinsa sieltä. Niitä oli meinaan paljon. Kun sulkee silmänsä voi oikein kuulla järven laineiden liplatuksen, nurmikon varpaiden välissä ja mehiläisten surisevan kukissa. Kylläpäs sitä on ikävä noita mummulassa vietettyjä aikoja. <3