Tyhjä tasku

Ihmettelen kuinka jotkut blogaajat ovat ottaneet ns. herneen nenäänsä Karkkipäivän postauksesta. Itsestäni tuo on todella hyvä aihe.

Itse olen tällähetkellä työttömänä ja työnhakuani on haitannut terveyden tilani joka on kiusannut minua jo jonkin aikaa. Olin aikaisemmin pien yrittäjä ja sitä ennen kaupan kassana. Tein 6-8 tuntisia päiviä kassana ollessani ja täytyy sanoa että rahasta oli aina pulaa. Pien yrittäjänä ei ollut sitäkään vähää mitä oli kun olin palkkatyössä. Nyt työttömänä jolla rahat eivät riitä välillä edes ruokaan ellei olisi muutamaa luottokorttia jelppaamassa en tiedä missä olisin. En ole aina pystynyt ostamaan kaikkia lääkkeitänikään kun rahaa ei yksinkertaisesti ole. Aina ei asiat  niin helposti selitettävissä kun eräs blogin kirjottaja antaa ymmärtää. Aina ei ole sitä mahdollisuutta etsiä töitä tai hankkia sitä toista työpaikkaa. Toivoisin todella että voisin mennä töihin. Kuka nyt tämmösessä tilanteessa haluaa olla? Kysynpä vaan. Kiroan suuresti sitä että loukkasin jalkani. Ihan kun ei olisi tarpeeksi tämän psorasisreuman kanssa ... No, eipä täs kannattais valittaa, monella muulla on paljon pahemmin asiat. Toivon vaan että elämä alkaisi heittään polulleni välillä niitä onnen potkuja eikä aina kuralammikoita... Olisi kiva välillä löytää taskusta rahaa eikä huomata niiden ammottaman tyhjyyttä. Täytyy vaan oppia nauttimaan niistä pienistä iloista. Sillä ne on niitä tärkeimpiä.