Syntymäpäivää ja Myy sairastaa...

Taas on aika vierähtänyt. Edelleenkään ei ole kovin kummosia tapahtunut. Töitä, töitä ja töitä, välillä kotona möllöttämistä. Vietettiin eilen perheen kesken mun synttäreitä. Syntymäpäivä oli jo viime viikon keskiviikkona, mutta ei keretty aikasemin kokoontumaan. Nytkin syötiin ja kahviteltiin pikaseltaan sillä kaikilla oli kova kiirus taas omille teilleen. Sitä tää elämä on kiirus, kiirus.

Tänään piti aloittaa suursiivous, mutta sekin on nyt vähän jäänyt sillä Myyn haima vaivat ovat taas palanneet. Ruoka ei maistu ja välillä kipuilua. Ei ole voinut muuta kun pakko syöttää neiti. Rokaa onkin sit ollut enemmän mun päällä kun sielä Myyn suussa. Se kun on kova sylkemään, mutta pakko mikä pakko. Jos ei syö niin sen olo menee entistä kurjemmaksi. Harmittaa sillä Myy onkin ollut taas monta kuukautta kunnossa. Toivottavasti tämä olotila ei kestä kun tämän päivän ja pikkuinen on taas huomenna oma ihana pirteä itsensä. Täytyy toivoa parasta. Välillä siis yritän pikkuisen siistiä paikkoja ja välillä hoivaan sairasta ystävääni. Voihan tämän viimeisen pääsiäispäivän näinkin viettää.

Äiti oli tehnyt mulle kivan kakun.

Oli muuten todella hyvää.

Sain äidiltä ja isältä uusimman kesämuumimukin.

Samaistun jostain syystä kovasti tähän hattupäähän. 

Veljeltäni sain tämän. 

Siskolta taas nämä.

Tiny on saanut vauvan.

Tällä kertaa se "synnytti" gorillan.

Kovasti hoitaa vauvaansa ja on hyvä äiti. 

Tjorven majailee lelulaatikossa.

Myy parka. :(

Toivon todella että olo pian paranisi.

Ihana kieli. :)

Voi toista. ♥ 

Ei itkeä saa...

Olen ollut nyt kipeänä peräti seitsemän päivää eikä suurta helpotusta oloon ole vieläkään tapahtunut. Kärsin todennäköisesti influenssassta. Inhottava tauti, en ole maistanut mitään sitten sunnuntai aamun. Alkaa pikkuhiljaa masentaan, ja täytyy myöntää välillä hiipii mieleeni inhottava ajatus palaako maku/haju-aistini enää koskaan takaisin.. Ajatukset osaavat joskus olla todella ahdistavia. Päivä kerrallaan. Sitä olenkin tässä huudellut jo iät ja ajat. Mutta eipä tässä elämässä voi oikein muutakaan tehdä. Yrittää olla positiivinen, vaikka kuinka elämä tykkääkin välillä potkia päähän. Vai mitä? Loppuun vähän Eppuja, en ole kappaletta kuunnellut piiiitkiin aikoihin. Muistan kun kuuntelin Eppuja kovasti joskus 18-vuotiaana ja siitä ystävät onkin jo aikaa. :)