Kevät...

Kevät on ehkä parasta aikaa. Silloin kaikki ihanat asiat kesässä on vielä edessä päin ja on paljon ihania asioita mitä odottaa. Toivon että tästä kesästä tulisi mitä ihanin ja se olisi täynnä kaikenlaisia ihania yllätyksiä.

Iida nautiskelee auringosta.

Leskenlehdet saa aina mielen iloiseksi.

Tjorvenilla on kova meno päällä.

Eikä muutkaan kauheesti paikoillensa jää.

Äidin kukkamaalla on jo paljon kukkasia.

Kaunista.

Ihana kevät!

Urkki..

Alku viikosta oli ihania ilmoja. Surkeasta olostani huolimatta, kävin kauppareissullani kaappaamassa mukaani  Urkin vanhempieni luota. Vanha mies oli aivan täpinöissään kun pääsi ulos kanssani. Kävimme viemässä ostokseni kotiini ja Urkki sai hetken olla eukkolauman ympäröimänä josta vanhus selvästi nautti. Iida ja Tiuhti lähti kanssani viemään Urkkia takaisin kotiin. Oli ihanaa kävellä hissukseen auringon paistaessa ja vanhat ystävät narunpäässä tepsutellen.

Urkin piti heti ilmottaa maailmalle että täältä minä tulen, kun ulos päästiin.

Ihana vanha pieni mies. Urkki on 13-vuotias.

Urkki kotipihallaan. Iida ja Tiuhti on näköjään mielummin menossa sisälle kun Urkki. 

Sinne ja takaisin...

Katsoin viime viikonloppuna veljeltä saamani Hobitti elokuvan. Pidin siitä kovasti, huomasin miettineeni että siitä on jo todella pitkä aika kun olen viimeksi lukenut Hobitti Sinne ja takaisin-kirjan. Muistaakseni olin sillon 17-18-vuotias, joten joo siitä on pitkä aika ( pikkusen kirpasee ). Joten kaivoin kirjan kirjahyllystä ja aloin lukemaan. On sit kirjan luettuani muisti parempana kun seuraavat osat ilmestyvät.

Lainasin sillon aikoinaan ystäväni Mauken kirjaa. Nyt näitä löytyykin hyllystä 2 kappaletta pokkarina ja kovakantisena. Sain siskolta toisen, mutta en yhtään muista kumman..

Äidiltä saamani rakas kirjanmerkki.

Tänään kävin ostamassa uuden kesämuumimukin. Kävi hyvä tuuri kun oli viimeinen kappale. Prismassa kun oli nuo asiakasomistus päivät niin sain tän sit -15% halvemmalla. Kauheeta pudotustahan siihen ei tullut, mut jokunen sentti kummiskin. Eli te jotka ette ole vielä ostanut mukia, käykääpä ostamassa se tänä viikonloppuna prismasta.

Uudet kenkäni. Eivät tosin aidot, mut käy mulle.

Näillä on hyvä tallata katuja kesällä. Toivottavasti kestää.

Pelko..

Edelleenkin taistelen terveyteni kanssa. On ollut helvetilliset neljä päivää ja taitaa vaan jatkua. Sain lähetteen sairaalaan missä mut tutkii alan erkoislääkäri. Toivon todella että hän tietää mikä mussa on ja varsinkin että osaa parantaa mut. Kaikista eniten pelkään juuri sitä että joko sielläkään ei tiedetä mikä mulla on tai sit tiedetään mutta ei pystytä tekemään mitään ja joudun elämään tässä helvetissä lopun elämäni. Vedän ihan hirveitä määriä lääkkeitä tällä hetkellä eikä mikään niistä näytä auttavan. Niinkun varmaan huomaatte alan olemaan aikas epätoivoinen ja maalailen piruja koko ajan seinille. Tää on vaan niin omituista. Tätä on kestänyt nyt kohta 2 kuukautta. Välillä on ollut useampi päivä et olen voinut ihan hyvin ja sit oireet on taas palannut rytinällä. Yritän silti kovasti elellä elämääni mahdollisimman normaalisti, vaikka helppoa se ei ole. Käyn viemässä tyttöjä lenkille ym. Mulla on siis suussa jotain, ekaksi lääkäri epäili et voisi olla sammas vaikka se ei siltä kuulemma näyttänyt, myös hammaslääkärikään ei osannut sanoa et mikä on. Nyt aikansa tutkittuaan ja antanut mun elää läpi helvettiä niin päätti lääkärini vihdostaviimein pistää sen lähetteen. Mulla on koko ajan suussa janon tunne ja et mun kieleni olisi koko ajan kuiva vaikka se ei ole. En halua puhua paljoakaan koska puhuminen saa oireet pahentumaan ja en meinaa välillä kestää niitä. Haluan vaan että tää loppuu. En olisi koskaan voinut uskoa että tämmönen tunne suussa voi olla näin tuskainen. Miettikää tunnetta kun aamulla herää ja suu on todella kuiva ja on kova jano. Se tunne seuraa mua 24h. Kieltä kihelmöi välillä ym. oireita. Huokaus.... Voi kun tää loppuis pian.... En pysty enempää kirjottaan, ajatus ei tahdo kulkea koska oireet.. No, ne alkaa taas paheneen.. Pitäkää peukkuja että kestän tän, ja et tää tosiaan olis sitä sammasta ja saan tähän kunnon lääkkeet. Voi kun toivone et pääsisin pian sinne lääkärille. Jälleen kerran toivon et mul olis rahaa menisin heti yksityiselle ettei tarvis kärsiä tätä enää pidempään. Sori kauhee avautuminen ja valittaminen, nyt lopetan.

Alkaa voimat loppuun.

Sairastelua..

Tiedän että lupailin kirjoitusta yhdestä koiristani, mutta joudun nyt jättämään sen tuonnemaksi. Olenkin kertonut että terveyteni on aina välillä huononlainen. Mulla on hyviä päivä ja huonoja. No, nyt sattu sit viikonlopuksi huonot päivät. Kun tulee taas ne hyvät päivät yritän käydä nuo Tyttöjen vauva kuvat läpi ja saada niitä tänne. Nyt en yksinkertasesti jaksa. Mut toivotaan että pian olisi taas ne hyvät päivät ja et pääsisin näistä huonoista päivistä lopullisesti eroon.

Eilen lenkillä ollessani näin ensimmäisen kukkasen. Otin enemmänkin kuvia, joita pistän myöhemmin tänään jos oloni menee parempaan suuntaan.

Askartelunurkkaus...

Mulle on tullut kauhea hinku saada oma pieni askartelunurkkaus. En vain tiedä mihin semmoisen pistäisin. Olohuone taitaa olla ainut mahdollinen paikka mihin sen saisi laitettua, ei tonne makuuhuoneeseen oikein saisi semmoista mahtumaan. Täytyykin ruveta katselemaan josko onnistuisin sellaisen itselleni tekemään tämän vuoden aikana.

Niin paljon erinlaisia.

Tämmöinenkin olisi kiva. Mut ei taida olla mahdollista mulle.

Tä,ä taas on kokonsa puolesta lähempänä sitä mikä mahtuis mun kotiini.

Erimielisyyksiä repun käytöstä..

Tänään päätin lähteä käymään pikaseltaan kaupungissa. Tehtävänä oli käydä sinooperissa ja sitten veterissä hakemassa Myyle ruokaa. En halunnut lähteä yksin joten kaappasin kainaloon luotto ystäväni Myyn. Aurinko paistoi pilvien lomitse ja mieli oli molemmilla korkealla. Myy on yleensä aina mun mukanani, sen kanssa on niin helppoa kulkea ja se onneksi osaa olla ihmisiksi yleisillä paikoilla. ( mitä nyt koirille tuleekin välillä vähän isoteltua. ) Harmi vaan että ilma muuttui aikas masentavaksi kun päästiin kaupunkiin. Käytiin ekaksi sinooperissa ja Myy majaili sen aikaa mun repussa, välillä kurkkiessa mitä ympäristössä tapahtuu. Reissun aikana meillä oli välillä pieniä erimielisyyksiä mun repun käytöstä. Sillä aina kun laskin sen alas ja aukasin sen pistääkseni / ottaakseni sieltä jotakin, oli Myy heti menossa sisään. Välillä mua katsottiin aikas rumasti takaisin Maantasosta. Myy oli selvästi eri mieltä repun käyttötarkoituksesta ja se että käytin reppua muuhun kun hänen kantamiseensa oli kertakaikkiaan väärin! Kyllä chihun elämä osaa olla joskus vaikeata.

 Sinooperi oli kyllä aikamoinen pettymys. Se on mennyt huonompaan suuntaan sitten viime käyntini. En tahtonut löytää sieltä mitään mikä harmitti suuresti. Päädyin ostamaan paketin savea ja yhden palan kartonkia. Ehkä yritän päästä käymään sinellissä ja katsomaan josko sieltä löytyisi tarvitsemani jutut. Tai sit tilaan netistä. No, ainakin päästiin halvalla alle viiden euron.

Veteristä taas en voi sanoa samaa. Sinne meni n. 50€. Sain Myylle taas pariksi kuukaudeksi ruuat. Erikoisruokavalio maksaa kyllä ihan tolkuttomasti, mutta mitä en tekisi Myyni eteen ja muiden tyttöjeni. Muualle ei sitten menty sillä ulkona satoi jo aikas mukavasti ja eikä tehnyt märkänä mieli talssia pitkin kaupungin katuja. Ja kodin lämpö houkutteli varmasti myös Myyn mielessä. Yritän muuten nyt viiikonlopun aikana kirjoittaa yhdestä chihustani henk.kuvan sillä niitä on kovasti kyselty.

Myy oli jo eteisessä menossa reppuun. Harmi oli suuri kun en antanut. Mun piti niin ottaa kuvia, mut eipä taas tultu otettua. 

Joten niitä otettiin sit kun päästiin takaisin kodin lämpöön. Myy parka oli ihan märkä.

Myy <3 Ja Tiny taustalla, aina nukkumassa sohvan nojalla kun Willow on muualla.

Myyltä on muutama alahammas lähtenyt. Vanhuus.

Myyn ruuat kiinnosti kovasti muita. Tjorven ja Willow oli ensimmäisenä niitä tutkimassa. Jos ei lasketa Iidaa joka tunki päänsä heti muovipussiin kun päästiin kotiin.

Ja Tiny.

Eli Myy syö tätä kolme kertaa päivässä. Yksikin ateria jos jää välistä on Myy yleensä seuraavana päivänä kipee. Olenkin siitä jo monesti täälä paasannut. Näillä sit mennään parisen viikkoa. Tölkkejäkin ostin nyt kolme, ettei tarvitse koko aikaa syödä pelkkiä papanoita.

Syntymäpäiväni..

Eilen oli syntymäpäiväni. Vietin niitä täydessä hiljaisuudessa. Ainakin melkein. Äiti halusi viedä mut mukaansa hakemaan mun lahjaa. Vaikka moneen kertaan sanoin etten tarvitse yhtään mitään. Joka tapauksessa äiti halusi jollain lailla mua muistaa ja oli päätynyt isoon säkkiin koiranruokaa. :) Mulle tuo on suuri apu ja nyt ei tarvitse vähään aikaan ostaa tytöille ruokaa ( paitsi Myylle ). Tytöt ainakin oli sitä mieltä että toi oli paras lahja mitä mulle on annetu.

Mutta takaisin syntymäpäivääni. Äiti osti mulle myös uuden pyyhkeen. Olen jo pitkään puhunut kuinka mun pyyhkeiden pitäis päästä eläkkeelle. On meinaan sen verran vanhoja. Nyt on kummiskin ihan luksusta kun on ihan uusi pyyhe odottamassa. Äiti sai myös päähänsä et sen on pakko saada tarjota mulle tän kesän ensimmäinen jäätelötötterö. Ei auttanut vaikka yritin sanoa ettei jäätelökojut ole vielä auki. Sillä äiti oli aivan varma että jossain on jo koju auki. Siinä me sit metsästettiin jäätelötötteröitä. Lopulta äidin piti harmikseen myöntää ettei ne kojut ole vielä auki, joten päädyttiin hesburgerin jäätelöihin, mä otin suklaa ja äiti kinuskikastikkeella. Olen tainnut semmosen syödä viimeks teini-iässä ja kyllä sekin maistui hyvälle.

Lopun päivän vietin yksikseni tyttöjen kanssa kotona. Pohdiskelin kaikenlaista. Menneisyyttä ja tulevaisuutta, mutta varsinkin tätä hetkeä. Mietin myös sitä kuinka elämäni on täysin erinlaista kun kuvittelin sen olevan parikymppisenä ajatellessani. Elämä taitaa harvoin mennä niinkun sen kuvittelee menevän. Ainakin oma elämäni ei ole yhtään sitä mitä kuvittelin sen olevan kun olisin yli kolmekymppinen. Ehkä se on hyväkin asia. Turha sitä on kummiskaan kauheasti surkutella tai murehtia. Tai panikoida sitä et ei ole kerennyt tekemään kaikkia niitä asioita mitä luuli tekevänsä tähän ikään tullessa. Sitä mä kyllä harmittelen et en ole päässyt matkustelemaan kunnolla. On niin paljon paikkoja mitä toivon näkeväni. Varsinkin toivon että pääsen vielä jonakin päivänä takaisin usassa käymään. Semmonen road trip olis unelma. Ehkäpä tohon olis hyvä tähdätä. On hyvä et on unelmia. Paljon unelmia, niitä multa löytyy monen laisia. :)

Annoin muuten itselleni lahjaksi silmätulehduksen ja "kipeän" hampaan. Nyt mietiskelen tarttuiko tänään mukaani vielä korvatulehduskin. Olen mä kyl taitava tässä. :D

Tyttöjen mielestä tämä oli ehdottomasti lahjoistani parhain. 

Uusi pyyhkeeni. 

Veli kävi tänään tuomassa mulle tämän. Taidan olla ainut joka ei sitä päässyt elokuviin katsomaan. Mut vihdosta viimein minäkin sen näen. Kiitos veljeni. :) Sain myös tänään kirjeen jonka sisällä oli yllätys. Kiitos siitä, tuli todella tarpeeseen. :)

Ajatuksia...

Olen edelleenkin kipeenä. Tätä on kestänyt nyt kuukauden ja lääkärit ei vieläkään ole täysin varmoja mikä mua vaivaa. Alan itse olemaan ihan väsynyt tähän. Varsinkin siihen, että aina kun elämä alkaa taas hymileen alkaa melkein heti samantien satamaan paskaa niskaa. Huomasin myös eilen että Myrtille on ilmestynyt iso patti niskaan. Semmonen golfpallon kokonen joka muljahtelee. Uskon kummiskin että se on mustelma. Tytöillä on meinaan kevättä rinnassa ja k18 bileitä vietetään pitkin päivää keskenään ja varsinkin karvalelut ovat kovassa käytössä. Uskoisin että siinä myräkässä Myrtti on loukannut niskansa. Ainakin todella toivon sitä, meinaan en tiedä jaksanko enempää murheita mitä jo joudun kantamaan. Toivoisin todella että elämä alkaisi hymyileen minulle ja mun tytöille. Että pääsisi taas iloitsemaan elämästä ja niistä pienistä iloista mitkä todella merkitsee. Se että on terve tai ainakin pikkusen terve olisin siitäkin olosta todella iloinen ja että mun tytöt olisi kunnossa. Huokaus, ei kai tää voi mennä tästä vielä huonompaan suuntaan eihän?

Pappanikin soitti minulle tänään yllättäen. Molemmat odotamme kovasti kevättä ja kesää. Olo piristyikin hetkeksi jutustelumme aikana. Nyt on taas kipee olo, toivottavasti kummiskin paranen pian ja elämä alkaisi taas voittamaan.

Tinyn kanssa lenkillä....

Pari päivää sitten oli taas pidemmän lenkin vuoro kun oli niin kaunis ilma ja meikäläinen haluaa päästä näistä ylimääräisistä renkaistaan eroon, joten ei kun talssimaan ulos ja nuuhkimaan kevään tuloa. Tällä kerralla otin mukaani Tinyn, sille jos kenelle tekee hyvää liikkua välillä yksin. Ego ei meinaan kasva sillon niin isoksi kun laumassa, vaikka eipä se ego mihinkään katoa vaikka yksin katuja tallotaankin. Valitettavasti... Saatiin myös puhuttua tuo minun äitimuorinikin ulos lenkille ja hän oli ottanut mukaansa Hertan ja Annin. Oli kivaa ulkoilla porukalla ja ihastella paljasta asfalttia ja vähän nurmikkoakin. On tää vaan taas ihanaa.

Lällää teillä! Tämä tyttö pääsikin kunnon lenkille!

Ihana aurinko..

Anni ja Hertta, en siis millään saanut näistä leideistä kunnon kuvaa aina oli takaraivot, peput sun muut käännettynä.

Tinyllakin oli kova kiire..

Mutta välillä poseerattiin kameralle. 

Mielummin sitä kummiskin haluttiin mennä eteenpäin.

Samoin anni ja Hertta.

Heh, hee ainut kunnon kuva minkä sain otettua oli kun Anni kakkas. :D Anni parka, ei saa edes rauhassa tehdä asioitaan kun toinen on kameransa kanssa räpsimässä.

Yllätys...

Viikkasin peitot sohvalle, menin pesemään hampaani. Kun palasin takaisin, tässä näky. Eipä mulla muuta..

Tässä näky...

Hei! Mitä te teette?!

Mekö? Ei yhtään mitään...

Mä just viikkasin noi! Antaa olla, pitäkää hauskaa.....

Sohvanvaltaajat....

Olen jo aika päiviä haudannut ajatuksen/unelman että sohvani näyttäisi siistiltä ja niissä ei näkyisi yhtään koirankarvaa. Olen myös tehnyt sen suuren virheen että olen valinnut juuri semmoiset sohvat jotka eivät sovi koira ystävälliseen kotiin. Myös se on turha toive että saisin kerrankin istua ihan yksin sohvallani. vaikka kuinka pistän koiria alas, ne silti löytävät tien päästä nauttimaan sohvalla olosta. Hinnalla millä hyvänsä..

Heitin koti housut sohvan nojalla. Joku eli Tiny on heti mennyt ja myllännyt ne mukavaks nukkuma paikaksi. Tyynykin on lentänyt pois tieltä. Tiny on nykyään aina tuolla. Kaippa se ajattelee et on mukavasti piilossa ja saa rauhassa nukkua etten mä ole aina valittamassa liian monesta kylkimyyrästä. Talvella se on kivaa, mut kesällä on välillä aikas kuumat oltavat.

Willow on aina tuon tyynyn päällä. Siihen onkin jo muotoutunut tuommoinen Willown menevä kuoppa. Yritän edes vähän suojella sohviani ja heitän niiden päälle vanhan lakanan. Voikun tulisi vielä hetki että omistaisin sohvan mikä on koira ystävällinen.

Turhaan sä siinä valitat. Tää on mun paikka ja sillä siisti.

Neiti ei oikein pitänyt kun häiritsin kauneus unia.

Tämä on vanha kuva. Mut näin meillä joka ikinen päivä. Vasemmalta oikealle: iida ja tyttärentyttäret Myrtti, Tjorven, Tiny ja Willow.

Ja näin. Tämäkin vanha kuva. Iida ja Iidan tyttäret Myy ja Tiuhti.