sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Säikähdyksellä selvittiin... onneksi....

Tänään koimme jälleen pienen kauhunhetken. Luhtitalon toisessa päässä olevalla naapurillani on välillä todella agressiivinen koira. En yhtään tiedä onko se heidän vai onko se heillä välillä hoidossa. Olen tullut siihen tulokseen että se on heillä hoidossa. Tänä aamun se oli takapihalla hihnassa räyhäämässä kaikille koirille ja heidän ulkoiluttajilleen jotka sattuivat pihan ohitse kävelemään. Samantien kun näin koiran taas mietin et tämä ei tiedä hyvää. Muutama vuosi sitten kun olimme koirieni kanssa ohittamassa heidän ulko-ovea sattui tämä koira ja perheen rouva tulemaan ovesta ulos. Koira samantien hyökkäsi koiriani kohti ja samalla veti naisen maahan. Ihme oli että koira pysyi naisen otteessa vaikka sillonkin oli muutamista senteistä kiinni ettei se pääsyt nappaamaan koiristani palaa pois. Tänään tapahtui samalla lailla. Tällä kertaa narun päässä oli mies. Oli vähällä ettei hänkin ollut maassa makaamassa. Varsinkin kun kyse on jo aikas iäkkäämmästä miehestä. Nyt oli varmaan parikymmentåä senttiä ettei koira purrut koiriani... Kyllä oli tekemistä että tärinältäni sain itseni ja koirani kotiin. Pelkään tämmösiä tilanteita ihan hirveesti. Tiedän että omatkin koirani ovat aikas kovia räksöttään ja eivät ole sosiaalisilla taidoilla pilattu, mutta minä sentään saan ne pidettyä aisoissa ettei tämmösiä tilanteita tapahtuisi. Tuommoinen iso koira kun kerran purasee tämmöstä lilliputtikoiraa niin se on henki pois... Nyt taas saan mennä kyseisen oven edestä joka kerta sydän sykkyrällä pelosta että sama tapahtuu ja tulee se päivä mitä pelkään kuollakseni.... Onko muut kokenut näitä läheltäpiti tilanteita ja kuinka olette niistä selvinnyt?

Kuva otettu 2010 alhaalta ylös, Iida, Myy ja Tiuhti. Voikun pian olis tuon näköistä..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti