Pääsiäinen...

Pääsiäinenkin alkaa olemaan ohitse. Sitä tuli vietettyä kotona, vanhempien luona ja sukulaisten keskuudessa. Eli kaikin puolin mukava pääsiäinen. Ainut negatiivinen asia on että sisko on taas lähtenyt. Päivät menee niin nopeesti ja kaikkia asioita ei siinä ajassa kerkee tekemään ja puhumaan. Toivottavasti tullaan taas pian näkemään ja useampana päivänä. Aurinko on paistanut ihanasti joka päivä ja alkaa oikeesti tuntumaan että kyllä se kesä on pian täällä. Tyttöjen kanssa on ollut hankala kulkea tuolla kaduilla. Taitaa nuo kivet tuntua inhottavilta tassujen alla. Tai sitten syynä on vain se että kadut ovat märkänä sulaneesta lumesta. Kesäaikaan siirtyminen on taas ottanut koville. En tiedä teistä muista mutta itse olen pari ensimmäistä viikkoa pikkusen pyörällä päästäni. Joskus se kestää kaueminkin. Mut toivottavasti ei kummiskaan niin kauan kun viimeksi. Kuinaks teillä sujui kesäaikaan vaihtuminen?

Sisko teki salaatin.

Äiti kattoi pöydän.

Ja minä tein ruuan.

Tein myös kauralastuja.

Äiti oli leiponut sitruunamuffinsseja.

Ja pullaa.

Myrtti majaili rattaissa ja haaveili kauralastuista.

Enkö nyt yhtä pientä murusta voisi saada.... Saihan se. 

Lyyti oli kanssa mukana.

Lyytin bebbu. Kumma juttu kun yritti kuvata halusi Lyyti näyttää aina tätä puolta.

Pappa oli piirtänyt siskollekin aivan ihanan taulun.

Sisko ja siskon mies.

En uskaltanut sukulaisista julkasta kuvia kun ei tiedä haluaako mutta tämän ihanuuden julakisen Serkun koira Nuka. 

Multa ei oikein pääsiäis koristeita löydy muuta kun pari pupua ja sit oma tekemät tilda jutut jotka sopii hyvin myös pääsiäiseen. Nää olen saanut joskus äidiltäni.

Sunnuntai oli hyvä lopettaa viimeiseen kauralastuun. Jossa huomaan taas yhden salakavalan koirankarvan! Kaippa se on meikäläisen mahassa nyt. No, ei se tapa tekee sut vaan vahvemmaks. :D