Ajatuksia...

Olen edelleenkin kipeenä. Tätä on kestänyt nyt kuukauden ja lääkärit ei vieläkään ole täysin varmoja mikä mua vaivaa. Alan itse olemaan ihan väsynyt tähän. Varsinkin siihen, että aina kun elämä alkaa taas hymileen alkaa melkein heti samantien satamaan paskaa niskaa. Huomasin myös eilen että Myrtille on ilmestynyt iso patti niskaan. Semmonen golfpallon kokonen joka muljahtelee. Uskon kummiskin että se on mustelma. Tytöillä on meinaan kevättä rinnassa ja k18 bileitä vietetään pitkin päivää keskenään ja varsinkin karvalelut ovat kovassa käytössä. Uskoisin että siinä myräkässä Myrtti on loukannut niskansa. Ainakin todella toivon sitä, meinaan en tiedä jaksanko enempää murheita mitä jo joudun kantamaan. Toivoisin todella että elämä alkaisi hymyileen minulle ja mun tytöille. Että pääsisi taas iloitsemaan elämästä ja niistä pienistä iloista mitkä todella merkitsee. Se että on terve tai ainakin pikkusen terve olisin siitäkin olosta todella iloinen ja että mun tytöt olisi kunnossa. Huokaus, ei kai tää voi mennä tästä vielä huonompaan suuntaan eihän?

Pappanikin soitti minulle tänään yllättäen. Molemmat odotamme kovasti kevättä ja kesää. Olo piristyikin hetkeksi jutustelumme aikana. Nyt on taas kipee olo, toivottavasti kummiskin paranen pian ja elämä alkaisi taas voittamaan.