Tom Bombadilin talossa..

Luettuani Hobitin aloitin lukemaan taru sormusten herrasta-kirjaa. Olen lukenut sen viimeksi 16-vuotiaana. Mikä on sinänsä sääli sillä kirja ansaitsisi useammankin lukukerran, sen verran hyvä se on. Saavuin tänään iloisen Tom Bombadilin taloon. Tämä kohta kirjasta on ehkä mulle ollut mieleen painuvin. Syystä että luettuani kirjan lainasin sen siskolleni. Joka kerta kun kysyin häneltä missä kohdassa hän oli, oli vastaus aina tämä: No, mä olen edelleen siellä Tom Bobadilin talossa. Kyllähän se sisko sieltä pääsi aikanaa pois ja kirjankin luki loppuun asti. Omituista kuinka hyvin mitättömät asiat jäävät mieleen ja muuttuvat yhdeksi rakkaimmista muistoista. Hymy nousi huulille kun käänsin sivua ja saavuin Bombadilin talolle. Tuli niin elävästi mieleen se hetki kun sisko vietti siellä kauan aikaansa. ♥

Oi, lähteen vettä kirkkaampi! Oi, pajun virpi norja!

Oi, kaisla luona lammikon! Oi joen tytär sorja!

Oi, kevätsää ja kesäsää ja kevät jälkeen sen!

Oi, tuuli yllä putouksen ja nauru lehvien!

Iloinen Tom Bombadil on hauska vanha tuttu,

hänellä keltasaappaat on ja kirkkaansininen nuttu.

♥

Sain tämän äidiltäni. Yksi rakkaimmista kirjoistani.