Siilitumppuni...

Laskiaissunnuntain kunniaksi päätin pistää käsiini "uudet" siilitumppuni. Vaikka pulkkamäkeen en päässytkään, niin oli ihanaa kävellä kauniin lumisessa maisemassa Myyn kanssa. Ihmisiä meni pulkkien kanssa ja yritin muistella milloin itse on päässyt laskemaan mäkeä alas. Ei tullut yhtään mieleen, kauan siitä täytyy olla. Tuli pikkuisen haikea olo, lapsena kun sitä tuli vietettyä mäessä jatkuvasti, välillä pulkalla ja välillä liukurilla laskiessa. Ja olihan sit veljen stigakin joskus lainassa. Itselläkin oli stigan tapainen, en yhtään muista sen merkkiä. Siinä oli lamppu edessä ja oli väriltään punainen, olin siitä niin ylpeä kun muilla ei semmosta ollut. Aikansa kun laskettiin sitä pulkkamäkeä oli ihanaa mennä kotiin posket punaisina kun siellä odotti vastaleivottu laskiaispulla. Nyt en kummiskaan syönyt laskiaispullaa mutta pienen korvapuustin suostuin vanhempien luona syömään. Mietin uskaltaisikohan sitä ostaa huomenna pakastepullaa ja syödä tiistaina yhden pullan.... Kun sitä pitäisi kummiskin olla laihdutuskuurilla...

Ostin nämä tumput ja monta muuta tumppua jokunen vuosi sitten entiseltä kirpputoriltamme. Yksi rouva kutoi sinne talven aikana kaikenlaisia tumppuja. Tuli ostettua monenlaisia tumppuja. Vihdosta viimein otin nämä käyttööni. ( jälleen koirankarva eksynyt kuvaan. ) :)

Hello! :)

Siilit on niin ihania. 

Myy sai päällensä nalle puh takin. Hupussa on nalle puhin naama ja nuo Myyn korvien takaa näkyvät ulokkeet on tietenkin nalle puhin korvat. 

Mennään jo sisälle täältä,, mitä sä nyt vielä siellä kuvaat...

Hyvää laskiaissunnuntaita kaikille! Tuliko syötyä monta laskiaispullaa?