Kadoksissa..

Tänään sitten painelin terveysasemalle korvani kanssa. Sairaanhoitajan kautta pääsin sitten omanlääkärini juttusille ja korvatulehdushan siellä oli. Oli kuulemma alkamassa myös toisessakin korvassani. Nyt on sitten lääkekuuri aloitettu. Istuin siellä terveysasemalla yli kolme tuntia. Täytyy sanoa että ottaa ihan päähän kun sielä menee aina niin kauan. Päästyäni bussista pois näin surullisen asian kun olin menossa apteekkiin. Minua vastaan juoksi koira ilman remmiä ja omistajaa. Yritin kovasti saada lepereltyä koiraa luokseni mutta se juoksi pois. En nähnyt oliko sillä kaulapantaakaan ja yritin katsella mihinsuuntaan se oli menossa ja odottelin paikoillani ja katselin ympärilleni josko missään näkyisi sen omistajaa. Mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Nyt minulla on kovin paha mieli koiran ja sen omistajien puolesta. Toivon sydämestäni että joku on saanut koiran kiinni ja se olisi jo kotona oman perheensä luona. Ihmettelin ihmisiä jotka kävelivät vaan ohitse ja eivät olleet edes näkevinään koiraa. Mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa? Kuinka kukaan voi olla noin välinpitämätön. En ymmärrä yksikään ei yrittänyt auttaa tai edes olisi ottanut koirasta kuvaa. Itse en kuvaa saanut otettua koska mulla on puhelin jossa ei ole kameraa... Voikun tietäisin onko koira kunnossa... jos multa katois ykskään mun rakkaista koirista olisin aivan murheen murtama ja huolesta sekaisin.

Onneksi ne sentään on turvassa ja tuhisee mun vieressäni, ja toivottavasti tulee aina olemaankin.