Päivä pyörinyt Myyn ympärillä. Ressukka on varmaan jo ihan kyllästynyt mun hyörintään. Mutta en vaan pysty lopettaan kyttäämistäni/murehtimista. On kyllä todella omituista kuinka aamut on niin surkeita ja sitten illalla tuntuisi kaikki olevan suht kunnossa. Nytkin Myy makoilee tuossa vieressä ja murisee muille tytöille jotka meinaavat mennä hänen ruokakupille. Huokaus. On tää vaan kummallista... Voikun osaisin ottaa asiat rauhallisemmin. Enkä murehtisi asioita aina etukäteen. Saati maalailisi heti niitä piruja seiniin. Olisi ehkä meillä kaikilla pikkusen helpompaa. Muutkin koirat selvästi vaistoo alakuloisuuteni. Ei mikään ihme. Täytyy kyllä yrittää pikkusen piristyä. Ei asiat parane murehtimalla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti