Kipuja.

Olen kärsinyt melkein koko elämäni välillä kovista kivuista. Meni muutama vuosi että pääsin "helpolla" niiden suhteen. Mutta eilen kipu muistutti pitkästä aikaa olemassa olollaan. Yö meni ääneen huutaen ja hammasta purren. Yritin kestää sen ilman lääkkeitä ja ihme jotenkin selvisin yöstä. Edelleen olo on todella hatara mutta toivon että huomenna olisin taas jokseenkin kunnossa. Vihaan tätä. Kuinka monta kertaa nämä kipukohtaukset ovatkaan pilanneet elämääni. On heitelty lääkäriltä lääkärille. ja kukaan ei ole osannut sanoa mistä nämä johtuu. Mutta nyt vuosi sitten sairaalassa ollessani kontrollissa lääkäri ilmoitti epäilynsä. Että sairastaisin endimetrioosia. Tämä tarkoittaa myös sitä että minulla on hyvin pieni mahdollisuus koskaan saada lapsia. Ja tämä tieto on ollut aikas raskas taakka kannettavana. Nykyään osaan sen jo jotenkuten hyväksyä. Mutta joskus tulee niitä kausia etten haluaisi ollenkaan ihmisten puhuvan lapsista minulle. Ja niiden näkeminen tuo välillä todella pahan mielen.. Mutta sitten on niitä päiviä kun asia ei minua häiritse. Ehkä vielä joskus pystyn tämän kanssa elämään ettei tule näitä synkkiä ajatuksia. Vaikka tällä hetkellä se tuntuukin mahdottomalta.. Elämässä on muutakin..

Niinkun mun ihanat koirat....