Urhea Myrtti parka....

Tänään elin yhden elämäni kauheimmista hetkistä. Olin tekemässä tytöille ruokaa ja otin mikrosta tulikuuman vellilautasen ja jostain syystä se kaatui pöydällä. Kauhukseni tulikuumaa puuroa lensi rakkaan Myrttini päähän ja sitten tulikin kova kiirus eläinlääkäriin. Olin aivan hysteerinen ja itkeskelin vähänväliä. Syyttelin itseäni aina uudestaan ja uudestaan. Myrtti parka oli paljon rauhallisempi kun minä, ottaen huomioon että pienellä tytöllä oli varmasti aivan tajuttomat tuskat. Päästyämme lääkäriin Myrtiltä ajeltiin palovamman ympäriltä karvaa ja sitten se putsattiin jodilla. Raukka parka kesti kaiken tämän ihmeen urheasti. Nyt on pää paketissa ja pitkä toipuminen edessä. Joka päivä vaihdetaan siteet kaksi kertaa ja annetaan antibiootit ja kipulääke. Jälleen kerran ylistän koirienrattaita. Myrtillä on hyvä ja turvallinen olla sielä. Saa nukkua rauhassa eikä tarvitse pelätä että toiset menevät haistelemaan taikka nuoleskelemaan haavaa.

Itsellä on edelleen mitä kauhein olo. En edelleenkään voi ymmärtää kuinka kaadoin puuron ja kuinka se roiskui ympäriinsä. Tiedän että sille ei voi mitään ja on turha syytellä itseensä vahingosta, mutta en voi mitään itselleni. Pelkään että toipuminen tulee olemaan hirveän tuskallista ja että tulee vielä mutkia matkaan.  Palo-alue voi vielä kasvaa ja on pelkona jos vaikka tulee kuolioo. Sitäkin nyt seuraillaan. Toivottavasti osaan tehdä kaiken oikein ja ettei pienellä olisi kovin kovia kipuja. Pitäkää peukkuja pienelle urhealle Myrtilleni että kaikki menisi hyvin..

Tässä näkyy aikas huonosti tuo palohaava, mutta varmasti tarpeeksi. Ressukka. :(

Odotellaan että päästään kotiin.

Urhea Myrtti. <3

Kotona vihdoin. 

Toivottavasti tulee uni pikkuiselle.