Sairastelua jälleen...

Olen ollut todella huono blogin pitäjä tässä muutaman viikon ajan. Syitä on ollut monia, mutta yksi niistä on ollut rakkaan Myyni huonovointisuus. Vieläkään ei pieni neiti ole kunnossa mutta toivon että alettaisiin taas mennä parempaan suuntaan. Tämä haimasairaus on todella raskasta niin minulle kuin pienelle Myylle. Olen kun pieni eläin joka menee ympyrää ja murehtii koko ajan. Luulen että saan koiranikin stressaantumaan kun menen ympäriinsä koko ajan. En myös pysty keskittymään mihinkään muuhun. Koti on kun pommin jäljiltä ja tekemistä olisi vaikka kuinka mutta en vaan saa itseäni keskittymään mihinkään. Nyt kun Myy vaikuttaa rauhalliselta voisin aloittaa tekemään rästiin jääneitä hommia. Imuroinnin taidan kummiskin jättää myöhempään ajankohtaan. En meinaan halua nyt häiritä pienen potilaan unia. HUOKAUS... ja syvä sellainen. Toivottavasti nämä sairastelut loppuisivat ja alkaisi elämä taas hymyillä meille.

Myös Iidalla on ollut hankalaa kylmien ilmojen alettua. Jokin tuossa kylmässä tekee hengittämisen välillä hankalaksi. Varsinkin kun sillä on tuota liman kertymistä. Iida lakkasi hengittämästä parisen viikkoa sitten. Kiitän onnea että olin paikalla ja sain elvytettyä vanhan ystäväni. Lima oli kuulemma jotenkin tukkinut hengitystiet. Onni oli onneksi läsnä kun tämä tapahtu ja tyttö on oma pirteä itsensä. Ei kyllä ole helppoa tämä vanhusten kanssa eläminen. Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään, se vanhuus kun iskee meihin jokaiseen vielä jonakin päivänä. Ellei ole jo iskenyt..

Vanha mammakin innostuu välillä leikkimään. :)

Kuole sinä kavala apina!!

No, nyt se ärsyttävä apina on hiljaa.

Päivän työ on tehty..

Jep, olen mahtava metsästäjä.

Tärkeintä on että kuono on hyvin peitelty.

Hyvin on peitelty.