Joulu meillä...

Joulu alkaa olemaan ohitse ja arki kolkutteleekin jo oven takana. Kauhulla odotan huomis aamua ja mietin miten ihmeessä saan itseni sängystä ylös ennen seitsemää ja kuinka jaksan laahustaa hatanpään terveysasemalle kahdeksaksi sokerinrasitus kokeisiin. Tekisi koko ajan mieli käydä jääkaapilla mutta täytyy vaan kestää ja pitää kiltisti se 12 tunnin syömälakko ja juomalakko. Onneksi sitä saa silti pikkusen juoda vettä. Oli ehkä pikkusen tyhmää varata toi koe just joulun pyhien jälkeen. Mutta en halua odottaa ja lääkärikin toivoi että kävisin kokeissa mahdollisimman pian. On tää taas tämmöstä, mutta ehkä on myös hyvä pitää tuo pieni syömälakko. Varsinkin kun miettii mitä kaikkea on suuhunsa pistänyt näinä parina päivänä.... Joka tapauksessa tässä muutama kuva meidän joulusta..

Leivoin taas lumiukkokakun. Harmi että kerkesin pikkusen sitä tölmäseen ja tuli poskeen pieni halkeama. Mutta onneksi kahvi pöydän äärellä ei ole kun omaa porukkaa.

Aamu alkoi kuuman kaakaon juomisella. Vanhempien luona odotti vuorostaan lämmin glögi.

iida oli jo kovasti lähdössä mummilaan. :)

Iida oli ainut joka jakoi joulumieltä matkalla.

Vanhempien muovikuusi. On jo monet joulut nähnyt. Isä oli sen taas koristellut kun äiti hääräsi keittiössä.

Sitten joulu pöytä.

Kun minä ostin sammakkoprinssin pajutilalta äiti osti nuo ihanat kärpässienet. Sopi todella hyvin pöydän kattaukseen. Kynttilät oli tehnyt kummitätini.

Sitten minun lautanen. 

Siskon Lyyti bulldoggi taisi olla pikkusen suruissaan kun se ei mahtunut ruokapöytään istumaan.

Sitten kahvi pöytää. Perheen naiset oli innostunut kaikki tekemään jotakin hyvää. Ehkä liikaakin. :) Äiti oli tehnyt joulutorttuja ja sisko ihania muffinsseja ja pähkinä keksejä. Sisko oli myös tehnyt pastejoitakin. Itse en kerennyt niitä maistamaan. Ehkä toisella kerralla saan maistaa.

Minä leivoin vielä jugurttipaloja mihin varsinkin veljeni ihastui. On syönyt niitä aikas monta kappaletta pitkin joulua. Sitten tein myös pitkästä aikaa keksejä.

Willow on mun isän suosikki. Aina se nostaa sen kaverikseen kahvipöytään ja saan vahtia ettei sille vain anneta mitään mitä pieni neiti ei saisi syödä. Silti vaan tuntuu että jotakin hyvää isä sille vaan joka kerta antaa. 

Lahjoistani pistän kuvia myöhemmin. Meidän perhe ei tänä vuonna ostanut kun pari pientä lahjaa kullekin. Eikä ne lahjat ole se tärkein. Vaan se että saa nauttia toisten seurasta. Itse olin ihan innoissani tästä joulusta. Tykkään kovasti pelata ja nyt oli peli seuraakin mukavasti. Sisko sai tämmösen lautapelin lahjaksi. En nyt muista nimeä, mutta se oli tosi kiva peli. Sitä sit pelattiin siskon, isän ja siskon avomiehen kanssa.

Sisko kun lähti jatkaan joulunviettoja muualle ollaan äidin ja veljeni kanssa katseltu Jane Austenin elokuvia. Voi sanoa että se on joulu perinne. Näitä ei ne ollut vielä nähnyt joten kaivoin ne mukaani dvd:hyllystäni ja näiden parissa meni pari päivää. On hauskaa ja joskus raivostuttavaakin kun molemmat vuorotellen huutelevat mitä elokuvassa ehkä tapahtuu ja sit se kysely... Olen monta kertaa sanonut että katselkaa en kerro, ja silti aina tulee niitä: kuka toi on? Meneekö noi naimisiin? Eikö toi tajua et toi mies on ihan roisto? Nyt se tietenkin karkaa ton kanssa....  Perhe niin rakas ja välillä raskas. :)