Menetyksiä...

Hemmetin hemmetti. Mikä siinä nyt on että en saa aikaseks mitään tämän blogin kanssa. Johtuuko siitä ettei ole mitään kirjoitettavaa, vai onko todella niin etten vaan yksin kertaisesti ehdi? Epäilen kyllä suuresti tuota viimeistä. Taidan vain olla laiska tekemään asian suhteen mitään. Mutta nyt kirjoittelen jotain.

Meille ei ole tapahtunut kummoisia. Äitini koira sai ensimmäisen pentueensa tuossa jonkin aikaa sitten. Kaikki ei sujunut kummiskaan niinkun toivottiin. Hertalle jouduttiin tekemään sektio. Äitini huomasi että Hertalta alkoi tulemaan vihreetä nestettä, mikähän viittaa raskausmyrkytykseen. Yksi pennuista oli kuollut mahaan, se oli myös ainut poika. Syntyi kaksi tyttöä. Vielä ei voitu huokasta helpotuksesta, sillä yksi pennuista oli kovin pienen kokoinen. Muutaman viikon se jaksoi sinnitellä kunnes senkin lyhyt elämä sammui. Yksi pennuista on hengissä ja kasvaa päivä päivältä isommaksi. Silmät ovat auenneet ja kova on yritys nousta jaloilleen. Toivottavasti tämä pieni tyttönen tulee elämään ihanan ja pitkän koiran elämän.

Tässä vielä siskokset yhdessä. 

Isompi jatkaa kasvamista.

Kutsun sitä possuksi. :)

Hertta ja ainokainen.