Olen ollut jo jonkin aikaa kahden vaiheilla. Kovasti on mietityttänyt teettäisinkö Tjorvenilla pennut vai en. Pian meinaan olisi se viimeinen mahdollisuus, ja eikä sekään tietenkään ole varmaa tulisiko pentusia. Toisaalta en tiedä kuinka kestisin sen luopumisen. Minunhan kasvattamis yritykset tyssäsi juuri siihen, etten voinut luopua yhdestäkään pennusta. Tyhmä minä. Tietenkin nyt tiedän etten voisikaan pitää kun yhden pennun, jos sitäkään. Suurin asia mikä minua murehdituttaa jos teetän pennut on se, että saako ne hyvät ja rakastavat kodit. On tämä vaan vaikeaa...
 |
| Suurin asia mitä pelkään on tietenkin se että jos Tjorvenille tapahtuisi jotain synnytyksen yhteydessä. Sitä en kestäisi. Mun pieni rakas höpönassu. ♥ |
Juuri nuo samat ajatukset ovat estäneet minua pentujen teettämiseltä. Oli jo kyllin haikeaa myydä undulaattimme herttaiset poikaset pois, koiranpennuista luopuminen olisi paljon isompi juttu. Ja tuo, että emolle voisi käydä huonosti, on varteenotettava seikka varsinkin chihun ollessa kysymyksessä. Suurin osa synnytyksistä sujuu kuitenkin ongelmitta, mutta silti on tietenkin se pieni pelko sydämessä.
VastaaPoistaJos päädyt pennutukseen, niin tulen pitämään peukkuja yötä päivää!
Kiitos. Täytyy kovasti miettiä mitä tehdään. Molemmilla kerroilla on chihuilleni tehty tuo sektio. Äitini tosin on kokenut kasvattaja joka varmaan tietää heti kun tilanne olisi huono. Mutta en siltikään ole varma... On tämä vaikeeta. :)
Poista