Tänään on ollut huonompi päivä Iidalla. Henki ei ole oikein tahtonut kulkea pikkuisella. Eikä ruokakaan ole maittanut samallalailla. Iida on kyllä syönyt itse pienellä avustuksella. Mutta huomaa että nieleminen on vaikeata ja uskon että kitalaki/kurkku on varmasti kipeytynyt. Varsinkin ruuan jälkeen on pikkusen huono olla. Mietin kun eilen Iidan lääkäri sanoi että veri on varmaan kuivunut sieraimiin joka kanssa tekisi tukkoisen olon. Täytyy vaan odottaa...
Inhoon odottamista. En ole meinaan parhain tässä asiassa. Omasta mielestä kaiken pitäisi tapahtua heti. Ja tässä tilanteessa inhottaa aina nämä viikonloput kun joutuu ns. olemaan yksin tämän asian kanssa. Niinkun jo aikasemmin olen kertonut en millään haluaisi viedä koiriani päivystävälle. Maksaa aivan älyttömästi ja sitten koira saa todella huonoa hoitoa. Oma kokemus on ollut todella huono ja eipä ole tututkaan saanut hyvää hoitoa lemmikeilleen. Mutta jos Iidan tilanne pysyy samanlaisena huomisenkin niin hyvä olisi. Nyt vaan murehdin tuota syömisen vaikeutta ja sitä että hengitys kulkisi hyvin. Minulle on tullut traumat tuon hengitys asian kanssa. Siskon bulldoggi meinasi kerran tukehtua luuhun mutta onneksi sain kaivettua sen luun solmupään ulos kurkusta ja henki kulki taas. Tiuhti sai kuusi pentua, mutta 2 niistä kuoli muutaman päivän ikäisinä. Molemmilla oli vaikeuksia hengittää ja oli surullista pitää pieniä sylissä ja kuunnella hengen haukkomista. Sitten Iida... Iida meinasi tukehtua ruokaan. Tilanne oli niin paha että koira lakkasi hengittämästä ja meni aivan veteläksi. Kieli oli sininen.. En muista kamalasti tilanteesta olin niin shokissa. Muistan kaivaneeni ruokaa kurkusta, antavani tekohengitystä ja sitten yhtäkkiä koira veti henkeä. Oli aivan kamala tilanne.. Ja siitä se sit tuli. Heti kun koira hengittää omituisesti meen pieneen paniikkiin ja toivon ettei samanlaista tilannetta tule. Surkeeta tiedän.
Mutta takasin tähän tilanteeseen. Toivon ettei tämä päivä ole merkki siitä että niin hyvin alkanut tervehtyminen alkaisi mennä huonompaan suuntaan. Olen kovasti yrittänyt etsiä netistä toisia joiden koirille olisi tehty sama leikkaus mutta en ole löytänyt. Jos joku nyt eksyisi lukemaan tätä olisi kiva kuulla toisten kokemuksista samasta tilanteesta. Miten teidän koirat ovat leikkauksesta selvinnyt ym.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti