sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesäloma ohitse..

Kesäloma tuli ja meni. Olin suunnitellut ties mitä tekemistä, mutta valitettavasti lomani meni pilalle. Jouduin toisella viikolla sairaalaan, ja siellä tulikin sitten vietettyä muutama päivä. Kotiin päästyäni voimat oli kovin vähissä enkä jaksanut muuta kun olla möllöttää. Kyllä harmittaa. Onneksi saan kumminkin 4 päivää lomaa vielä elokuussa. Olisin saanut enemmänkin sairaslomaa, mutta en sitten kehdannut niitä ottaa. Nyt pikkusen harmittaa etten niitä ottanut. Joka tapauksessa kesäloma on pidetty ja työt alkoivat jälleen.

Töissä olemme alkaneet suunnittelemaan ensi joulua. Tuntuu aina kovin oudolta suunnitella heinäkuussa joulua, mutta niin meillä tehdään. Joulukorttimallien askartelu käy kuumana, ja myös muiden joulukoristeiden tekeminen. Kovasti mietitään mikä voisi olla tämän joulun askartelu hitti. Onneksi on vielä aikaa muutama viikko. Lista on kummiskin kovin suuri ja aika kuluu kovin nopeasti.

Lomalla kävin Myyn ja Tiuhtin kanssa hampaiden puhdistuksessa. Jännitän aina ihan hirveästi kun tytöt nukutetaan. Varsinkin kun Myyllä on tuo sydänvika. Myyllä oli pahentunut sydänäänet. Mutta ei vielä joudu lääkitykselle (onneksi) , vaan seurataan edelleen tilannetta. Lääkäri ihmetteli Myyn olemusta. On kuulemma kovin pirteä, leikkisä, ym, siihen nähden että on tuo vika. Olen samaa mieltä. Iida meinaan oli ihan erinlainen. Hengitys pihisi, yski paljon eikä jaksanut oikein kauheasti tehdä mitään. Toivon sydämestäni että Myy pysyisi tässä kunnossa kauan. Eikä lääkitystä tarvisi aloittaa vielä pitkiin aikoihin. Tiuhtilla todettiin myös sivuääni sydämessä. Hyvin pieni 1/5, kun Myyllä se on 3-4/5. On siinä 3 ja 4 rajoilla nyt. Voi kun toivon että tytöt pysyisivät "terveinä" vielä vuosia. Lääkäri kummiskin sanoi, että ottaen huomion niiden iän ne ovat todella hyvässä kunnossa. Välillä unohdan että rakkaat tyttöni ovat kohta 11-vuotiaita. Muistan vieläkin elävästi kun, kuulin kuinka ne ensimmäisen kerran vetivät ilmaa keuhkoihinsa. Se oli taianomainen hetki, ja kuinka sydämeni pakahtui niitä kohtaan tuntemastani rakkaudesta. Kauan olemme olleet yhdessä, ja toivon mukaan kauan tulee olemaan vielä jatkossakin.

Joskus toivon että saisin nämä hetket takaisin. ♥

En muista minkä ikäisiä tytöt tässä on. Eivät kummiskaan kovin vanhoja kun naamoissa ei vielä ole yhtään valkoista.  ♥

Hain vanhan nukensänkyni tytöille. Siinä on mukava mammia. ♥

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannus

Hyvää juhannusta kaikille...

Olen onnekas että kotini lähellä on näin kaunis niittypolku.

Nämä saappaat on ostettu minulle kun olin 10-vuotias, nyt olen 35... Kauan on saappaat kestäneet matkassa.

En poiminut kukkia tyynyn alle, vaikka muuta voisi luulla. 



Luonnon kukat ovat sitten kauniita.

Myrtti ja Tiuhti. ♥

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Sohvaa mä metsästän...

Olen viimeisen viikon aikana metsästänyt itselleni uutta sohvaa. En muistanut kuinka vaikeata sopivan sohvan löytäminen oikein voi olla. Olen istuttanut takamukseni ties kuinka monelle sohvalle, enkä vieläkään ole täysin varma minkälaisen sohvan haluaisin. Olen jo vuosia toivonut vaaleaa sohvaa. Nyt mietin uskaltasinko hankkia sellaisen. Koirien kanssa on vaikeata pitää vaaleat pinnat puhtaina. Sohvaan voi tulla vaikka mitä jälkeä. On kurasta tassua, vaahto / muuta oksennusta, ruokaa viedään sohvalle, karvat ym. Kysyttyäni vihreä talo- blogaajalta neuvoa, alan kummiskin kallistumaan siihen uskaliaaseen ratkasuun että ostaisin sen vaalean sohva. Tällä hetkellä omistan punaiset divaanin ja nojatuolin, väristään huolimatta niissä näkyy elämisen jälkiä. Rupesin miettimään muita värejä ja ei taida olla väriä missä tahrat ei näkyisi. Paitsi sohva joka on nahkaa. Olisin todella fiksu jos ostaisin sellaisen. Mutta kun en ole. :) Tulen varmaan vielä jossain vaiheessa katumaan valintaani. Tyypillistä minulle. Olen ihan ulalla mitä tehdä ja minkä valita. Huomenna pitäisi valinta olla tehtynä. Sotkassa meinaan loppuu tarjous ja hinnat nousee. Voi tätä valinnan vaikeutta...

Ensimmäinen sohva on sotkassa. Oli ihan hyvä istua, selkänoja on aikas matala tosin.

Toinen vaihtoehto olisi tämä, pidän todella paljon miltä tämä sohva näyttää, myös täsä oli aikas matala tuo selkänoja. 
Sama sohva vaaleana.

3 vaihtoehto onkin sitten ikean sohva. Tässä oli kiva istua, päällisen saa pois ja pestyä.

Plussaa olisi myös se että voisin ostaa siihen heti myös toisen värisen päällisen.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Vielä yksi päivä...

Tämä viikko vielä, ja sitten minulla alkaakin kesäloma. On sitä jo odotettukin, ja olen jo useamman viikon laskenut hartaasti kalenteristani päiviä. Nyt ei työpäiviä sitten olekkaan kun yksi. Kauheasti en vielä ole tehnyt suunnitelmia lomalleni, mutta päätettiin siskon kanssa taas käydä virossa. Tuleekohan tästä jokavuotinen perinne. Nyt tarkoituksena olisi olla siellä muutaman tunnin kauemmin kun viimeksi. Odotan jo innolla reissua, ja toivon kovasti että sattuisi kohdalle yhtä kaunis ilma kun viime vuonna.

 Muita isoja suunnitelmia en sitten vielä ole tehnytkään. Pieniä onkin sitäkin enemmän, elokuviin menoa, kahvilla käymistä ja unohtamatta särkänniemeä. Tarkoituksena olisi myös ostaa uusi sohva ja Myyn pitäisi päästä hampaiden puhdistukseen. Jännitän jostain syystä ihan hirveästi Myyn hammas puhdistus käyntiä. Se ei ole ensimmäinen kerta kun Myyllä puhdistetaan hampaat eikä ensimmäinen koira jonka olen siihen vienyt, mutta varsinkin nyt jännitän sillä Myyllähän todettiin muutama vuosi sitten sydän vika ja kovasti jännittää tuo nukutus. Vaikka ainahan siinä nukuttamisessa on riskinsä. Ja onneksi tuossa hammaspyykissä ei koiraa nukuteta kovin syvään uneen. Mutta silti kovasti jännittää... Ainainen murehtia kun olen.

Willow se osaa aina olla edukseen kuvissa.

Ei uskoisi että ovat siskoksia. Tässä kuvassa ei niinkään huomaa Willown ja Tjorvenin suurta kokoeroa.

Rakkaat.

Kesäloma on hyvä aloittaa uusilla kengillä. :)

lauantai 23. toukokuuta 2015

Surua...

Tämä vuosi on tähän asti ollut kovin vaikea. On ollut paljon surua ja murheita. Onneksi on ollut muutama ilon hetkikin, mutta ne ovat olleet kovin vähäisiä. Oma terveyteni on edelleen kovin huono. Vieläkään ei ole selvinnyt mikä minulla on, mutta kovasti etsitään syytä, ja toivotaan että vielä jonakin päivänä saataisiin vastauksia. Sillä välin otetaan kokeita ja mietitään että mitä seuraavaksi. Onneksi näyttäisi että olen saanut hyvän lääkärin, joka oikeasti haluaa selvittää mikä on eikä lähetä minua kotiin, ja pyydä katsomaan josko viikon kahden päästä olo olisikin jo parempi. Niitäkin on ollut, valitettavan monta...

Perhettämme kohtasi myös suuri suru, kun yllättäen menetimme yhden koiristamme. Vanhempieni koira joka on myös minun koirien Tinyn, Tjorvenin, Myrtin ja Willown isä. Sairastui yllättäen ja eikä sitten enää jaksanut olla luonamme. Ikävä on edelleen läsnä ja kun pysähdyn ajattelemaan Pedroa, ei kyyneliltä voi välttyä. Eikä suru poistu kun ajan kanssa. On tosin aina vaikeampaa hyväksyä lähtöä kun on vielä vuosia hyvin jäljellä. Onhan se vaikeaa myös kun ikä painaa, mutta jotenkin sen on pystynyt hyväksymään paremmin kun näitä yllättäviä poistumisiä... Lemmikin poistuminen on kyllä raskasta...

Yksi viimeisitä kuvista Pedrosta. Seuraavana päivänä ei Pedroa enää ollut...

Voi rakas ikävä on suuri...

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Sairastelua...

Hei pitkästä aikaa. En ole unohtanut tätä blogia, vaikka se siltä kovasti vaikuttaakin. En vain ole ollut kunnossa pitkään aikaan. Terveyteni on reistaillut pahemman kerran ja enkä ole vieläkään kunnossa. Tällä hetkellä elämääni on kuulunut töissä käyminen, ja akkujen lataaminen, että pystyn siellä töissä olemaan. Vaikeata on varsinkin nyt koska olo on ollut viimeiset 5 vko jo kovin vaikeata. Toivon kummiskin että minut saadaan pian kuntoon, vaikka täytyy myöntää että olen aikalailla itse menettänyt toivon että tulen kuntoon. Onneksi mulla on ihana äiti joka jaksaa yrittää pitää mun mielialaa korkeella. Nauttikaa siitä että olette terveitä, sillä se on kyllä tärkein asia mitä onkaan.

Hyvää kevättä kaikille!


lauantai 29. marraskuuta 2014

Kuulumisia...

Taas on mennyt iäisyys kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Siihen on monia syitä. Ensimmäinen: vanha läppärini hajosi joten ostin uuden, no minun tuurillani oli uudessakin vikaa, joten lähetin sen takuuseen. Nyt se toivon mukaan on korjattu, eikä mitään uusia yllätyksiä enää tulisi vastaan. Ja toiseksi olen ollut todella kiireinen. Töissä on ollut hirvee hulina ja päivät on mennyt sellasella vauhdilla ettei ole kerennyt / jaksanut paneutua mihinkään muuhun kun majoittautumaan sohvan perukoille.

Myy parka on myös taas toistaitoinen. Tällä kertaa ei haima vaivaa ( koputan puuta) , vaan se on loukannut silmänsä. Kävimme lääkärissä ja Myyllä oli haava silmässä. Saimme tipat ja kipulääkkeen. silmä vaan ei lähtenyt parantumaan ja päädyimme takaisin lääkäriin missä Myyn silmä "avattiin". Eli arpi kaavittiin pois. Uudet tipat, kipulääkkeet ja antibiootti kuurin. Nyt jännittyneinä odotamme maanantaita jolloin menemme kontrolliin katsomaan josko silmä on alkanut paranemaan. Jos ei niin joudumme silmälääkärin pakeille. Toivon todella että silmä olisi kunnossa. Ennen kaikkea Myyn takia, mutta myös sen, että lääkärissä käynti on hirveän kallista... Varsinkin erikoislääkärillä käymiset. Mutta mitä ei tekisi rakkaan ystävänsä eteen. 

Toivon että saisin aikaiseksi kirjoittaa tänne useammin joulukuun aikana. Toivottavasti teillä on ollut mukava syksy ja ja joulun odotuskin on nyt alkanut. Eikö olekkin ihanaa?


Tässä silmä ekanlääkäri reissun jälkeen.

Illalla silmäluomi turposi. Säikähdin ihan hirveästi. Mutta onneksi se laski pian kun päätin antaa sille antibioottia. Ihme ettei lääkäri sitä heti antanut... Varsinkin kun silmä alkoi heti menemään parempaan suuntaan. Sääli ettei lääkettä ollut tarpeeksi ja kun se loppui silmä meni heti huonompaan suuntaan. 
Tässä tänään.

Silmä näyttää minusta paljon paremmalta. Toivottavasti huomenna silmä olisi vieläkin parempi.

Kysyin haluaako Myy jotain hyvää. 
Kun sanon haluatko se merkitsee meillä että jotain hyvää on tiedossa. Niinpä tytöt saivat pienet palat kanaa. Kyllä maistui.