Oravan poikasia..

Eilen kohtasin mitä ihastuttavimman näyn takapihallani. Tai siis heti takapihani takana. Puissa viiletti kolme mitä ihaninta oravan poikasta. Ne oli PIENIÄ ja niin suloisia. Olisin voinut seurata niitä iäisyyden, mutta omat karvakuononi olivat sitä mieltä että aikansa kutakin. Oravat on kyllä mitä veikeimpiä otuksia.

Missä on orava?

Pakko päästä lähemmäksi.

Iiik tuo häntä on niin ihana!

Pikkuiset olivat kovasti keskittyneet käpyihin.

Käpy ei meinannut millään irrota.

Irtosihan se viimeinkin.

Neulaset piti kuvattavat hyvin piilossa.

Elämää..

Eilen oli niin ihana ilma että päätin lähteä Myyni kanssa talssimaan lähimetsään. En olekkaan käynyt siellä aikoihin. Poikkesimme ekaksi vanhempieni luona, jossa pieni mies ilmoitti että vieppäs minut ulos. Eikun ekaksi viemään pientä miestä pikkusen kävelylle, ja sit päästiin Myyn kanssa jatkamaan matkaamme. Yritin kovasti etsiä lemmikkien hautausmaata joka on metsätien lähellä. Mutta en vaan muistanut että missä siellä. Täytyy joku päivä pyytää äitiä mukaan josko hän muistaisi paremmin. Hautausmaata emme löytäneet mutta elämää kylläkin.

Urkki ystävänsä Myyn kanssa.

Kaduilla oli ihanan hiljaista. Kaikki kyhjötti sisällä ja katseli jääkiekkoa. 

Olen käyttyänyt vain näitä kenkiä. Pitäisi varmaan kaivaa varastosta muutkin kesäkenkäni. 

Kuvasta sitä ei näy mutta tään on tosi jyrkkä mäki. Oli kiva nousta sitä.

Päästiin ylös.

Myy nautti kun sai juoksennella vapaana. Oi mitä hajuja sitä löytyikään.

Ketunleipiä.

Löysimme ojanpenkalta paljon nutipäitä. Oli pakko jäädä hetkeksi seuraamaan niiden vilkasta menoa. Pelastinpa myös yhden ressukan joka oli jäänyt jumiin pieneen tippaan vettä eikä päässyt takaisin ojaan. Toivottavasti monista tulee sammakko. Joka puolella on uutta elämää. Mä rakastan sammakoita!

Lunta vihdoinkin....

Kyllä on ollut kamala ilma tänään ulkona. Olen onnellinen että kauppareissu tuli tehtyä eilen eikä tänään. En todellakaan olisi halunnut mennä ulos tarpomaan. Pakkohan siellä on tietenkin käydä koirien takia, mutta nekään ei yhtään ole mielissään meidän pissareissuista vaan ovat olleet heti kääntäneet nenät kohti kotia. Onneksi nyt illalla ei ulkona enää tuule niinkuin päivällä. Vaan voi pikkusen jo ihastella maisemaa. Kaduilla näyttää siltä kun joku olisi ostanut tiimarista ison kimmalle purkin ja sirotellut sen sisällön ympäriinsä. Ihanaa kun on lunta eikä sada vettä. On tätä jo odotettukin..

Lumihiutaleet näkyvät kauniisti lumihangessa. Oli ihan pakko napata pari kuvaa.

Ja kaikki on erinlaisia..

Kaunis luonto.....

Maa muuttuu kauniiksi saatuaan ihanan kimaltelevan huurteen päälleen. Innostun kovin kaikista kauniista yksityiskohdista mitä näen lehdissä, ruohikossa... Niin kovin kaunista. Taas muistuu mieleen miksi olin kiinnostinut luonto/maisemakuvauksesta enemmän kun esim. muotokuvaus, arkkitehtuuri ym. Olen opiskellut valokuvaajaksi vuosia sitten. Sillon kun digikamerat oli harvinaisia ja käytimme vanhoja kunnon järjestelmäkameroita. Kauhee ikävä kehitteen voimakasta tuoksua ja työskentelyä pimiössä. Niin ihana rentouttavaa. Yksi unelmistani on edelleen että omistaisin vielä joskus oman pienen pimiön, missä voisin vedostaa kaikessa rauhassa otamiani kuvia. Se jos mikä on mieluista puuhaa. Ehkä vielä joskus....

En tiedä muista mutta itse tykkään katsella kuinka kauniin kuvion lehdet ym. muodostavat.

Rakas niittypolku.

Jonkun koira oli jättänyt jäljet maahan. Oliko raapinut maata vai mitä mutta kynsien veto näkyi kanssa kivasti. Vai voisikohan tuo olla lähi metsässä asuvan ketun jäki...

Kaunista... Ainakin minun mielestäni..

Tilhi missä lentelet?

Tänään ollessani aamulenkillä koirieni kanssa huomasi jääneeni katselemaan lintuja toviksi. Oli kiva taas seurata niiden touhuja lintulaudalla. Kova hyörinä oli myös pihlajassa, mietiskelinkin että koskahan tilhet saapuvat niiden marjoja syömään, vai onkohan niitä jo maisemissa? Itse en vielä ole niihin törmännyt. Niidenkin näkeminen on ollut aina selvä merkki loppusyksystä ja kohta alkavasta talvesta. Jotenkin niistä tulee lapsuus mieleen, sillonkun olin jotain kolmen vanha ja ikkunasta katselin kun tilhet parveilivat ikkunan takana lintulaudalla..

Rupesi muuten ihan harmittamaan kun en huomannut ottaa kameraa mukaani, varsinkin kun pieni talitiainen sattui lentämään ihan nenän kohdalle puunoksalle ja rapsutti jalallaan hauskasti päätään. Olisi tullut niin ihana kuva....

Kuvia ei nyt tullut otettua, mutta tämä on aikas ihana ja tulee pikkusen mieleen se talitiainen minkä näin aamulla..

The Rain Rain Rain Came Down Down Down...

Vettä senkun sataa eikä loppua ole näkynyt moneen päivään. Tänään sentään oli jokseenkin kuiva päivä. Vettä ei tainnut sataa, mutta maa on sitäkin märempi. Kuuluu vaan loiskis kun saappaat jalassa nurmikolla astelee. Kun vettä sataa ja tallustelen ulkona päässäni soi yleensä aina kaksi kappaletta.

Täytyy myöntää että joskus on tultu tanssahdeltua sateessa noin. Ei ehkä ihan noin hienosti muuta kummiskin. :)

The Rain Rain Rain came down down down.... :)

Oh, i love pooh..

Singing in the rain ihana elokuva. Jos tykkäätte klassikoista ja musikaaleista niin suosittelen lämpimästi. :)

Ja sitten ihana The rain rain rain came down down down nalle puhista. Näitä on kiva hyräillä vesisateessa. Saa hymyn huulille. Mulla ainakin. :)

Ilma täynnä tuoksuja...

Koti tuoksuu ihanasti jo joululle. Syy miksi on se että päätin leipoa kaksi maustekakkua. Nyt ilma on täynnä inkiväärin, kardemumman, kanelin ja neilikan tuoksua. En malta odottaa joulua. Sillä silloin ilma on täynnä mitä ihanimpia tuoksuja. Jopa ulkona ilmaan on sekoittunut toinen toistaan huumaavia hajuja. Joku leipoo, joku lämmittää saunaa, ja jos siihen saa vielä pienen pakkasen tuoksun niin ai että kun on ihanaa.  Usein unohdun seisoskelemaan kadulle nenä kohti taivasta kun täytyy saada nuuskuteltua kaikki ne ihanat tuoksut itseensä. Teen tätä ympäri vuoden. Jokaisena vuoden aikana on ne omat tuoksut jotka tekevät siitä vuoden ajasta vieläkin ihanamman. Nyt saa nauttia omenoiden, sammaleen tuoksuista ja välillä voi jo haistaa tulevan talven tuoksun ilmassa. Ahh.. en malta odottaa...

Tämä pensas kasvaa makuuhuoneeni ikkunan takana. En yhtään tiedä mikä se on lajiltaan. Mutta on kovin kaunis ympäri vuoden.

Ihana suloisia kärpässieniä.

Vaahterat on kyllä varmasti syksyn kauneimpia puita.

Kaunista.

Tämä taas kasvaa veljeni kodin pihalla. On kanssa kaunis.

Voihan hirvikärpänen sentään

Tänään koin yllätyksen, enkä mitään kivaa sellaista. Olin koirien kanssa tehnyt lenkin ja istuskelin kotona puhelimessa. Ihmettelin välillä et ihan kun mun päässäni menisi jokin kun kutitti pikkusen. Mutta en silti löytänyt mitään. Lopetettuani puhelun rupesin tekemään ruokaa. Ja taas tunsin että jokin menee mun hiuksissa. Sainkun sainkin sormiini pienen otuksen ja hyi olkoon se oli inhottava. Nappasin sen pussiin ja soitin paniikissa isälleni joka tulikin katsomaan löydöstäni. Hetken tutkittuaan pussia naureskellen totesi että tämähän on hirvikärpänen. Näytti pitävän sua hirven näkösenä. Kiitos isä... Täytyy sanoa että koko loppu päivä on mennyt välillä raapiessa päätä ja muuta kroppaa. Voin vieläkin tuntea sen pienten jalkojen kipittävän mun päänahalla. Hyi! Ihmettelen mistä se oikein lennähti, sillä en ole ollut metsässä. Onneks niitä oli sentään vaan se yksi. Ainakin toivon että niitä oli yksi... Joka tapauksessa, nyt on ihana olla kun on hiukset pestynä ja muutenkin istuskella  suihkunraikkaana. Ei enää kutise mistään. Hassua kuinka mieli tekee tepposet ja heti alko syyhyyn joka paikasta kun löysin sen kärpäsen. Olisin voinut vaikka vannoa että niitä olisi ollut useampikin. Mutta onneksi oli vain tuo yski. Onkos muilla kokemuksia tästä ihanasta ötökästä?

Tää on aikas lähellä miltä näytin löytöni jälkeen.

Sininen

Sää voi muuttua hetkessä aivan toisenlaiseksi. Eilen oli niin ihana ilma. Aurinko paistoi ja taivas oli kauniin sininen. Ja sitten tänään ilma olikin jotain aivan muuta. Eilen oli kesä ja sitten yhdessä yössä sää muuttui syksyksi. Toivon todella ettei kesä nyt vielä menisi ohitte. Vaan pääsisi vielä nauttimaan lämmöstä. Sillä liian pian ne on ohitte.

Ihana sininen taivas. Kuinka sinua tuleekaan ikävä kun talvi tulee.

Suihkukonehan se siellä menee.

innostuin taas näpsimään sitten oikein kunnolla.

Mutta taivas oli vaan niin kauniin näköinen.

Ja oli kiva seurata koneen menoa melkein pilvettömällä taivaalla.

Sinne meni...

<3