Kortti

Hemmetin hemmetti. Jälleen kerran huomaan että että olen pahasti myöhässä. Ostin ystävälleni ajoissa kortin ja uskoin että kortti tulee ajoissa perille. Tänään huomasinkin että ystävälläni on syntymäpäivät huomenna ja korti on edelleenkin minulla. No eikun viemään postiin kiireesti että se olisi edes seuraavana päivänä ehkä perillä. Kuinkahan kauan postilla menee kun lähettää ruotsiin? No, sen näkee sitten. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. :)

Köllötellään

Tänään on taas vaan pötkötelty ja katseltu elokuvia. Olen myös samalla miettinyt että mikä minusta tulee isona. Tuntuu että aika kuluu mutta minä seison koko ajan paikallani. On niin paljon unelmia etten tiedä mistä aloittaisin. Ja samalla kallisarvoinen aika kuluu kankkulan kaivoon. Pitäisi tehdä itselleen aikataulu jota noudattaa eikä tuhlata elämäänsä paikallaan seisoskeluun... Tai mun tapauksessa istuskeluun ja köllöttelyyn.

Tildausta

On tullut taas tildailtua. Tein äidilleni syntymäpäivälahjaksi toisen noista lampaista ja oli kovin mieluinen. Pitäisi saada aikaseks tehdä niitä lisää. Mutta muhun on iskenyt taas semmonen lorvikatari. On vaan niin mukavaa istuskella ja pyöritellä sormiaan. :)

Pupu onnistui ihmeen hyvin vaikka olikin kovasti ongelmia noiden vaatteiden kanssa. Eikä se kovin täydellinen nytkään ole. Mutta eihän sen tarvitse ollakkaan. Varsinkaan ensimmäiseksi tekeleeksi. :)

                                       Tämä kaveri lähti äidin mukaan.

Chihuahua ja Sydämen vajaatoiminta

Taas on aikaa vierähtänyt viime kirjoitusten. On ollut kovasti muita asioita mielessä. Ja valitettavasti ei ole ollut hyviä sellaisia.

 Iida vanhin chihuahuani on ollut huonossa kunnossa ja ollaan juostu erilääkäreiden luona. Iidalla todettiin joulun alla sydämenvajaatoiminta ja saatiin siihen lääkkeitäkin. Nyt sit helmikuun alussa alko hengitys rohiseen ja mentiin uudestaan ja saatiin lisää lääkkeitä: Benakor, Medrol ja vielä antibiottina Synoloxia. Niitä sit 5 päivää syötin ja huomasin että Iida paran olo paheni. Ei tahtonut löytää kunnon paikkaa nukkua. Tuntui kun sillä olisi nuha koska hengitys rohisi kovasti. Tietenkin tämä sattui viikonloppuna jollon olisi ollut ainut mahdollisuus mennä päivystävälle mutta todella huonon hoidon aina saaneena soittelin äidin kanssa eri ihmisille jotka neuvoivat seuraamaan tilannetta. Iida kummiskin söi hyvin ja lähti lenkille mielellään joten katsoin ettei ainakaan vielä ole kovin huonosti asiat. Äitinikin kävi sitä katsomassa ja totesi samoin. Uudet lääkkeet kummiskin lopetin sillä uskoin että ne pahensivat koiran olotilaa. Iidan olo rupesikin päivän mittaan paraneen.

 Selvittiin kummiskin kunnialla viikonlopun yli ja varasin ajan paikkakunnan sydänlääkärille jossa saatiinkin sitten aivan loistavaa palvelua. Tehtiin jokainen koe mitä olisi alkujaankin pitänyt tehdä vielä enemmänkin. En olisi enempää voinut pyytää. Iidalla todettiin olevan liianpitkä ja löysä kitalaki joka välillä oireilee. Varsinkin kun on tullut koiralle pikkusen liikakiloja joista nyt yritetään päästä irti. Siirryttiin Iidan kanssa Royal Canin: Satiety support weight management ruokaan. On jo 200g lähtenyt. Muutkin cihut söis sitä hyvällä ruokahalulla. :) Myös ylimääräiset lääkkeet lopetettiin ja nyt syö pelkästään: Vetmedin:iä ja Furovet:iä. Limaneritykseen taas saatiin ihmistenkin käyttämää Bisolvo:nia. Nyt on Iidan olo lähtenyt piristyyn ja on pystynyt nukkumaankin hyvin. Kysyin lääkäriltä moneen otteeseen että eihän Iida vain kärsi? Sillä jos näin olisi en haluaisi pitkittää vanhan ystäväni huonoa oloa. Mutta lääkäri sanoi että ei. Vaan jos kaikki menee niinkun pitää voi Iidalla olla monta eläkepäivää/vuotta jäljellä. (koputetaan puuta oikein kunnolla!) Mutta sen sanon että kun koiralla todetaan jokin sairaus ja jos yhtään tuntuu siltä ettei koiraa hoitanut omalääkäri oikein tiedä mitä tekisi niin kannattaa ottaa yhteyttä oman paikkakunnan tai lähi sellaisen spesialistiin. Sillä heillä ainakin on osaamista hoitaa koiraasi oikein. Ainakin omalla kohdalla kävi näin. Nyt mennään Iidan kanssa päivä kerrallaan hissuksiin vanhuksen tahtiin ja nautin jokaisesta hetkestä jotka saan viettää yhdessä vanhan ystäväni kanssa. Sillä huomisestahan ei koskaan tiedä. Ja karvaisten ystäviemme viettämä aika elämässämme on muutenkin aivan liian lyhyt. <3

Pakastaa

Sairastuinkin sitten kunnolla. Iski todella paha flunssa ja kaiken huippuna kova poskiontelotulehdus molempiin poskiin. Mutta onneksi nyt se on nyt ohi. ( Toivottavasti) Yleensä aina kun pääsen sanomaan niin eikös parin päivän päästä olla taas kipeenä tai muuta vastaavaa. Ulkona on paukkunut todella kovat pakkaset ja eikä ole ollut helppoa näiden pienten koirien kanssa. Lenkille ei olla päästy sillä varpaat ovat saman tien jäässä. Joten ovat saaneet käydä takapihalla tekemässä asiansa, Piha näyttää todella hienolta ja tänään kävinkin sitä siivoomassa, ettei keväällä paljastu aivan kamala näky lumen sulattua.

Kun oikein pakastaa on ihanaa käpertyä viltin alle ja juoda kuppi kuumaa ja nauttia kodin ihanasta lämmöstä. Tjorvenkin on löytänyt uuden lempi paikan missä saa varpaansa ihanan lämpimäksi. Ja on samalla mukava katsella ikkunasta maailman menoa. :)