Kesää.....

Olen saanut nauttia kesälomasta pariviikkoa. Nyt se kummiskin lähenee loppuaan, ja ensi tiistaina alkaa taas arki. Olisin kernaasti ollut kauemminkin lomalla, mutta hyvä näinkin. Emme ole tehneet kummosia. Olen siivoillut kotona, lukenut paljon kirjoja, katsellut hyviä elokuvia, nähnyt ystäviä ja viettänyt aikaani rakkaiden chihujeni kanssa. Seuraavaksi odotan heinäkuun ensimmäisiä päiviä. Lähden helsinkiin siskon luokse ja menemme viettämään yhden päivän virossa. En malta odottaa!! Toivottavasti on hieno ilma.

Takapihani on todella onnettoman näköinen. Ostin sinne muutaman samettikukkasen piristämään sitä edes vähäisen.

Jostain syystä pidän miltä voikukan siemenpallot näyttää.

Taas on kuvan väritys mennyt päälaelleen picasasta tänne tultaessa..

Onneksi aurinko on edes joinakin päivinä suvainnut näyttäytyä.

Kävin myös moikkaamassa muumipeikkoa.

Myy ihanin.

♥

Rakkaat siskokset. Kohta 10 vuotta kulkeneet rinnatusten. ♥

Ja peräkanaa... 

Olen jo valmistautunut pikkuhiljaa jouluun. Tässä isälleni tekemät villasukat. Seuraavaksi taidan tehdä äidille sukat. On hyvä aloittaa näin ajoissa. Viime vuonna kun jäi paljon lahjoja tekemättä. Aika loppui yksinkertaisesti kesken.

Olen palannut myös takaisin lapsuuteen / nuoruuteen. Luin Mirkka- kirjat viimeksi ala- yläaste iässä. Välillä on kiva lukea vähän "kevyempää" kirjallisuutta. Näiden parissa on ollut kiva nauttia kesälomasta ja lapsuuden muistoista. 

Olen myös tehnyt itsellenikin villasukat. En nyt tosin kesälomalla vaan aikaisemmin. 

Isänpäivä...

Isänpäivä meni ohitse todella nopeasti. Aamulla viimeistelin vielä isälleni leipomani kakun ja, pakkasin eukot rattaisiin ja hihnoihin, ja lähdimme vanhempieni luokse. Myöhemmin menimme vielä onnittelemaan pappaani. Oli mukavaa istuskella illan pimetessä papan tuvassa ja muistella menneitä, ja kuunnella muiden muistoja olipa ne elämää mullistavia, taikka arkipäivisiä asioita, jotka joskus taitavatkin olla niistä kaikista rakkaimpia. Muistelimme mummua, papan lapsuutta, varsinkin kissaa joka oli papalle niin kovin rakas kun hän oli pieni poika.. Äitini muistoja ensimmäisitä tapaamisista isäni perheessä, Heli tädin muistoja, ja tietenkin minun. Oli ihanaa vain olla ja kuunnella menneisyyden tuulahduksia pienessä mökissä. Täydellistä..

Vähän on reunoista vinksin vonksin, mutta ajatus se on tärkein. 

Muisteluita..

Pappa. ♥

Willow ja Tiny oli päässyt mukaan ja ne majoittuivat mun käsilaukkuuni, minnes muualle.

Myös ne välillä kuuntelivat kovasti mitä pöydän äärellä puhuttiin.

Pappa oli piirtänyt taas mulle muutaman kuva. Olen meinaan tekemässä jotakin, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Saa nähdä saanko ideani onnistumaan.

Outo vieras....

Sorruin tänään ostamaan itselleni jotain mitä olen toivonut lapsesta asti..

Muistan kuinka lainasin tätä joskus kirjastosta ja toivoin että saisin itselleni samanlaisen.

Kuvia katsellessa tulee taas hirveä hinku muumimuseoon. Olen kummiskin kuullut että se ei tällä hetkellä olisi kovin hyvä. Muumithan muuttivat väliaikaisesti metsonkirjastosta museoon remonttia pakoon. Eikä kuulemma kaikkia teoksia ole esillä, mikä on todellinen sääli.

Kuka kumma se oikein melskaa pitkin muumitaloa?

Ihana Myy.

Ja Nuuskamuikkunen.

Voi kun sitä osais itsekin tehdä tämmösiä.

Haisulihan se joka koko talon herätti.

Ihanat muumit..

Ensimmäinen "koirani"..

Ystäväni Anna kävi minun luona kylässä tiistaina. Leivoin tarjottavaksi vadelmapiirakan, ja se maistui vieraalle hyvin. Nautimme kupposet teetä ja piirakkaa tuulisessa säässä. Kauaa ulkona ei pystynyt istuskelemaan oli sen verran kylmä tuo tuuli. Oli kiva nähdä Annaa pitkästä aikaa taas ja vaihtaa kuulumisia.

Tänään menin käymään pikaseltaan vanhempieni luona. Tarkoitukseni oli etsiä äitini tekemä palapeli. Kaivoin jokaikisen laatikon missä säilytetään vanhoja lelujamme ja eikä sitä löytynyt mistään. Kun menin kyselemään sitä äidiltäni hän sanoi että oli antanut se siskolleni. Pikkusen harmitti ettei äiti sanonut sitä aikaisemmin. Turhaan nostelin painavia laatikoita ja tongin niitä hiki hatussa. Kyllä harmitti olisin tarvinnut palapeliä yhteen juttuun, mutta enköhän selviä ilmankin. Toivottavasti..

Yritän kovasti edelleenkin pitää itseni kiireisenä. Kun pysähdyn ajattelemaan tulee taas niin paha olla ettei tahdo pystyä olemaan. Edelleenkin suru on läsnä..

Vadelmapiirakka.

Piirakkaa jäi vielä moneksi päiväksi. Tänään nautin sitä vihreän teen kanssa.

Hyvää vaikka itse sanonkin.

Tämän pienen pöytäliinan otin mummulasta kun suku oli sielä jakamassa tavaroita. Tässä on pieni reikä mikä mun pitäisi korjata. Tykkään kovasti tämmösistä vanhoista kukkakankaista, ja ostelen niitä kirpputoriltakin jos sattuu löytymään mieluisia. Jotkut säästän siihen tarkoitukseen mihkä ne on tehtykkin ja jotkut käytän käsitöihini. Hyvät sukulaiseni jotka lukevat tätä blogia. Jos teillä sattuu olemaan rikkinäisiä liinoja, tyynyliinoja ja pussilakanoita pirkkalasta mm. tämmöisiä kukallisia taikka jokin muu vanha kuosi ja ette tee niillä mitään ja haluatte päästä niistä eroon niin minä miellusti ottaisin semmoisia käsitöihini ym. Ehjätkin kelpaa. 

Kaivaessani vanhoja leluja löysin ihka ensimmäisen koirani. Tämä oli mulle kovin rakas. Sen näkee pyöristäkin. Muistan kuinka vedin tätä perässäni ja kuvittelin että se on oikea koira. Sitä en kummiskaan muista että olinko antanut tälle koiralle nimeä. Pitää varmaan kysyä äidiltä josko hän muistaisi paremmin.

Otin sen nyt mukaani. Pääsee kaunistamaan mun hyllyäni.

Edelleen alakuloinen olo..

Ikävä....

Iidan kuolemasta on nyt kulunut viikko.. Elämä on hitaasti jatkanut kulkuaan eteenpäin. Minulla on jo hyviä hetkiä, mutta on myös niitä huonojakin.. Vielä ei ole mennyt päivää etten olisi itkenyt. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Koti tuntuu niin kovin tyhjältä tällä hetkellä. Tuntuu että Iidan myötä olisi mennyt 10 koiraa. Niin ison tyhjiön mun mammani jätti jälkeensä... Jaloissa pyörivät 6 chihua tuntuvat kovin pieneltä määrältä. Tytöt ovat pärjänneet hyvin paitsi Tiuhti. Tiuhti on ollut kovin masentunut ja pelkäänkin että jos se ei pian piristy niin mitä tapahtuu. Muutkin tytöt selvästi välillä etsiskelee Iidaa ja itse huomaan vähän väliä odottavani että sen kaunis pieni naama ilmestyisi nurkan takaa, mitä ei tietenkään tapahdu ja sydämeni särkyy joka kerta.. Kova on ikävä ja suuri on suru. Voi Iida miksi sinun piti meidät jättää...

Tässä on muutamia kuvia meidän viikolta..

Naapurin kissa meinasi tulla meille kylään. Onneksi satuin katsomaan ovelle kun se oli tulossa sisään. Ja ONNEKSI tytöt eivät sitä nähneet. Iida olisi tykännyt... Tämä oli Iidan juttu kaveri. Istuivat aidan toisella puolella tunti tolkulla ja katselivat toisiaan.

Aika jatkaa matkaa.

 

Sinne meni..

Olen yrittänyt ottaa aurinkoa, mutta se on vaikeaa kun lepotuolissa on enemmän väkeä kun olisi tarves. Luulen että tytöt ovat sopineet jonkinlaiset vahti vuorot. Koko ajan joku on mun lähelläni. Vaistovat varmasti alakuloisuuteni ja suruni.

Tiny varmaan ajattelee että olispas jäätelöä..

Ihana Tiny.

Tytöt pitää musta kyllä todella hyvää huolta.

Ja Willown vahti vuoro.

Auringossa on mukava makoilla.

Tiny on koko ajan lähellä.

Tiuhti on kovin surullisen oloinen ja näköinen. Onneksi Myrtti ja muut on senkin lähellä jatkuvasti.

Käänsin selkäni auringolle ja Willowlle mutta neiti seuras mun naamaani. Mun lepotuoli on pikkusen kärsinyt. Ei taida selvitä tästä kesästä.

Onneksi Iida jätti monta ihanaa asiaa jälkeensä, toivon sydämestäni että ne pysyvät kanssani vielä monta vuotta.. ♥