Ikävä....

Iidan kuolemasta on nyt kulunut viikko.. Elämä on hitaasti jatkanut kulkuaan eteenpäin. Minulla on jo hyviä hetkiä, mutta on myös niitä huonojakin.. Vielä ei ole mennyt päivää etten olisi itkenyt. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Koti tuntuu niin kovin tyhjältä tällä hetkellä. Tuntuu että Iidan myötä olisi mennyt 10 koiraa. Niin ison tyhjiön mun mammani jätti jälkeensä... Jaloissa pyörivät 6 chihua tuntuvat kovin pieneltä määrältä. Tytöt ovat pärjänneet hyvin paitsi Tiuhti. Tiuhti on ollut kovin masentunut ja pelkäänkin että jos se ei pian piristy niin mitä tapahtuu. Muutkin tytöt selvästi välillä etsiskelee Iidaa ja itse huomaan vähän väliä odottavani että sen kaunis pieni naama ilmestyisi nurkan takaa, mitä ei tietenkään tapahdu ja sydämeni särkyy joka kerta.. Kova on ikävä ja suuri on suru. Voi Iida miksi sinun piti meidät jättää...

Tässä on muutamia kuvia meidän viikolta..

Naapurin kissa meinasi tulla meille kylään. Onneksi satuin katsomaan ovelle kun se oli tulossa sisään. Ja ONNEKSI tytöt eivät sitä nähneet. Iida olisi tykännyt... Tämä oli Iidan juttu kaveri. Istuivat aidan toisella puolella tunti tolkulla ja katselivat toisiaan.

Aika jatkaa matkaa.

 

Sinne meni..

Olen yrittänyt ottaa aurinkoa, mutta se on vaikeaa kun lepotuolissa on enemmän väkeä kun olisi tarves. Luulen että tytöt ovat sopineet jonkinlaiset vahti vuorot. Koko ajan joku on mun lähelläni. Vaistovat varmasti alakuloisuuteni ja suruni.

Tiny varmaan ajattelee että olispas jäätelöä..

Ihana Tiny.

Tytöt pitää musta kyllä todella hyvää huolta.

Ja Willown vahti vuoro.

Auringossa on mukava makoilla.

Tiny on koko ajan lähellä.

Tiuhti on kovin surullisen oloinen ja näköinen. Onneksi Myrtti ja muut on senkin lähellä jatkuvasti.

Käänsin selkäni auringolle ja Willowlle mutta neiti seuras mun naamaani. Mun lepotuoli on pikkusen kärsinyt. Ei taida selvitä tästä kesästä.

Onneksi Iida jätti monta ihanaa asiaa jälkeensä, toivon sydämestäni että ne pysyvät kanssani vielä monta vuotta.. ♥