Äitienpäivä....

Tänään vietettiin äitienpäivää. Oli ihanaa kun oli koko perhe taas koossa. Vaikkakin kyse oli muutamista tunneista. On aina ihana nähdä rakasta siskoa. Tulee vain aina pikkusen suru puseroon kun auto kaartaa taas pihasta kohti helsinkiä. Toivottavasti kummiskin näemme taas pian.

Annoin Äidille tekemäni avaimenperän. Elämäni ensimmäisen narusta tehdyn "nuken". Sen se on näköinenkin. :)

Kauniisti paketoituna..

Leivoin myös äidille kakun, joka tosin pikkusen kärsi matkalla.

Sanoin äidille että älä leivo kakkua. Mut eikös se mokoma mennyt ja leipoi. Ei ollut kuulemma kuullut mun sanojani. Onneks oli syojiä. Vaikka mollemmista kakuista jäi vielä monelle päivälle syömistä.

Rakas sisko <3

Veljeni vei mun kameran ja napsi koirista kuvia. Iida tykkäs makoilla syrjässä. Taitaa olla meno jo liian touhukasta vanhalla rouvalle.

Lyyti istuskeli ja odotti että josko joltain tipahtais jotain hyvää lattialle.

Myy vaan nautti olostaan sohvalla.

Kotiin tullessamme Myy teki taas oma "pedin" sohvalle. Taas vedettiin käsinojalta mun pusero pään ylitse. Kaippa valot häiritsi kauneusunia.

Vielä loppuun, hyvää äitienpäivää myös teille kaikille ihanille koiraäideille. :)