Heidi, minä ja mummu.....

Tämä kirja on mulle yksi rakkaimmista. Ei välttämättä sadun takia. Vaikka se onkin yksi ihannimmista, vaan ne muistot mitkä tähän kirjaan sisältyy ja varsinkin se keltä sen olen saanut....

Muistan hyvin tuon kesän...

Olin kuuden vanha....

Mummu luki tätä minulle..

Mummu pisti aina papankin nimen alle. :)

Ihan kokonaan ei keretty kirjaa lukemaan mutta melkein. Äiti sitten jatko siitä mihin mummun kanssa jäätiin.

Tätä luettiin niin ulkona auringon paisteessa kuin myös sisällä...

Kirjassa on myös aivan ihana kuvitus..

Ikävä sitä tunnetta kun saavuttiin mummulaan ja mummun lämpöiseen syliin...

Keskustelin mummun kanssa paljon kaikesta. Muistan kuinka mummun kertoi lapsuudestaan ja siitä kuinka hän tapasi papan. Mummu myös opetti erinlaisista kukkasista ja kuinka perunoita istutetaan, leipomisesta, kutomisesta... ym.. Olen säästänyt kaikki kirjeet mitä olen mummulta saanut ja sydämessäni kaikki ne lukemattomat neuvot ja opetukset mitä hän minulle opetti. Joskus huomaan kävellessäni kesäisellä niityllä huomaan kuulevani mummuni äänen ja palaan aina hetkeksi niihin ihaniin hetkiin mitkä vietin mummun kanssa. Poimiessamme kukkasia......