Happy Halloween...

Minua harmittaa toisaalta ettei suomessa vietetä halloweenia niinkun esim. usa.ssa. Olisi kiva katsella ihmisten pihoissa palavia kurpitsa lyhtyjä. Onhan niitä jo joidenkin pihoissa mutta itse en ole niitä vielä täälä nähnyt. Vanhemmillani on kyllä sellainen iso kurpitsa lyhty joka on kanssa hienon näköinen kun sen sisällä palaa kynttilä. Eihän se silti ole samanlainen kun aito kurpitsalyhty. Ehkä täytyisi ensivuonna yrittää semmoinen tehdä tuonne takapihalle. Piristämään halloweeniä. Rakkaalla siskollani on tänään syntymäpäivä. Lahja ei ole vielä saapunut joten siskoseni jaksappa malttaa vielä hetkinen. :) Olen myös pikkuisen kateellinen siitä et siskolla on näin kiva päivä syntymäpäivänään.. :)

Kun ei löydy oikeata kurpitsalyhtyä täytyy tyytyä kurpitsa kynttilään. 

Mut hienohan tämäkin on.

Sitten pari halloween aiheista kuvaa.

Pidän todella paljon näistä loruista ja kuvista.

Hmm.. pitäisiköhän kokeilla? Täytyykin etsiä jostain Johnny Deppin kuva ja käydä teippaamassa se seinään... :D

Herkuttelua....

Sisko tuli avomiehensä kanssa viikonlopuksi kotona käymään ja leivoin sen kunniaksi valkosuklaa muffinseja.  Ihanaa oli taas nähdä rakas pikkusisko. Harmi että ei nähdä useammin. Sisko asuu helsingissä ja itsekkin olen sinne ollut muuttamassa jo monta vuotta. Saa nähdä tuleeko se koskaan toteutuun. Ainakin tällä hetkellä se näyttää todella epätodennäköiseltä. Mutta ainahan sitä saa toivoa että vielä joankin päivänä onnistun sinne muuttamaan. Mutta sitä odotellessa voinkin hyvällä omallatunnolla syödä muutaman muffinssin.

Voikreemi.

Ihanat muffinssit.

Chihuahuan elämää talvella...

Talvi on chihuahuan omistajille ja chihuille hankalaa aikaa. Ulos pitäisi mennä mutta tassut tahtovat jäätyä pienilläkin pakkas päivillä. Töppösiä on kyllä myynnissä kaikenlaisia, mutta suurin osa ei tahdo pysyä tassuissa, joten ulkoiluttaminen on välillä todella hankalaa puuhaa. Täytyy vain toivoa että koira tekisi asiansa samantein, mutta näin ei aina tapahdu. Joskus joudutaan välillä käymään sisällä lämmittelemässä kun ei pienet tassut kestä pitikiä aikoja kylmää. Sitten vaan toivotaan että se odotettu pieni kikkare tulisi pian.

Myös lumi voi olla pienelle koiralle iso ongelma. Kun lunta sataa oikein kunnolla on pienen chihun vaikea siinä kulkea, yritystä ei puutu mutta onhan se hankalaa kun lumesta pistää esiin pikkusen korvia ja häntää ja joskus ei sitäkään vähää. Pissa ja kakka paikkojen etsiminen on hankalaa kun lunta on satanut kunnolla ja eikä teitä ole käyty auraamassa. Siinä sitten etsitään sopivaa paikkaa chihu kainalossa ja joskus se emännän löytämä paikka ei miellytä chihua joka on tarkka siitä minne pyllistää. Siinä ei auta muu kun etisiä uusi paikka.

Vaatetus on kanssa tärkeä chihulla talvella. Kaikki chihuni ei ole niin kylmän arkoja kuin toiset chihuni on. Koirillani on talvivaatteet ja muutama ohuempi pusero kylmiä syksyjä varten. Varsinkin Myy joutui pitämään puseroita syysilmoilla sillä sillä ei kasvanut karvaa mahanalla ja useasti vatsa oli sadesäällä todella punainen ja sai joskus myös siihen pienen ihottuman. Puserot auttoivat tähän ja vatsa ei enää ärtynyt pikkuisella. En ole koskaan ymmärtänyt koirien uimapukuja, hameita ym. turhia koiran vaatteita mitä ne ei todellakaan tarvi. Tai että niitä puetaan sillon kun koira ei todellakaan tarvise vaatteita. En halua loukata ketään sanomisillani, mutta tämä on minun mielipiteeni asiasta.

Tiuhti keltaisessa talvitakissaan.

Willow omassa vaaleanpunaisessa toppatakissa.

Myy punaisessa takissaan.

Willown takit eivät muille mahdu joten se ei joudu niitä lainaileen muille.

Iida omassa sinisessä takissaan. Tilasin nämä joskus vuosia sitten ulkomailta eräältä naiselta joka teki näitä. Nyt en enää ole kyseistä henkilöä löytänyt. Harmi olisi voinut tehdä muillekin tytöilleni samanlaiset takit.

Nyt ei onneksi ollut kovin kylmää.

Pääsiköhän Tiuhtilta paukku? 

Ei kai.

Porukalla ihmetellään taas ympäristön muuttumista.

Joko jatkettais taas matkaa?

Hyviä hajuja.

Myy odottamassa muita.

Iida ei ihan tiedä onko tuo takki nyt taas niin hyvä idea.

Tiuhti taas tykkää.

<3

Olen tämänkin tilannut netistä.

Kaippa sitä pitää lopettaa kuvaaminen ja jatkaa matkaa..

Jännittää!!!!!!

Jännitän ihan hirveästi huomista. Tuntuu että vatsani on täynnä perhosia ja käteni tärisevät. Aloitan huomenna pienimuotoiset työt. Sanon pienimuotoinen koska teen töitä kotoa käsin ja saan palkaa muutaman euron onnistuneesta soitosta. En ole varsinaisesti puhelinmyyjä, mutta soittelen puhelimella ihmisille ja yritän saada heitä tarkastamaan vakuutuksiaan, josko heille tulisi halvemmaksi vaihtaa vakuutuksensa siihen toimistoon minkä puolesta soittelen. Jännitän näitä soitteluita aivan hirveesti. Järki sanoo että jos nyt joku mulle sattuu huutamaan ym. niin se ei ole henkilökohtaista. Yritän myös iskostaa päänuppiini että teen tämän itseni ja koirieni takia ja se että onhan tämäkin tyhjää parempi. Mutta minua pikkusen hermostuttaa soitella ihmisille ja häiritä heitä kesken päivän, varsinkin kun itse en ole mikään kovin iloinen kun puhelimen toisessa päässä yritetään myydä jotakin. Varsinkaan jos ei meinata millään uskoa sanaa ei. Itse en kyllä rupea inttämään ihmisten kanssa jos he sanovat ei niin se on sitten ei ja jatkan nätisti listaani eteenpäin.. Silti en voi sille mitään että jännittää huominen niin vietävästi. Saankohan yhtään nukuttua ensyönä? Pitäkää peukkuaja mulle ettei mun eka päivä mee ihan pipariksi.

Uusi työpuhelimeni, sain sen tänään. Hävettää myöntää mutta se on huomattavasti hienompi kun omani.

Toivon todella ettei minulle huomenna pahemmin huudeta tai olla muuten vain inhottavia..

Kadoksissa..

Tänään sitten painelin terveysasemalle korvani kanssa. Sairaanhoitajan kautta pääsin sitten omanlääkärini juttusille ja korvatulehdushan siellä oli. Oli kuulemma alkamassa myös toisessakin korvassani. Nyt on sitten lääkekuuri aloitettu. Istuin siellä terveysasemalla yli kolme tuntia. Täytyy sanoa että ottaa ihan päähän kun sielä menee aina niin kauan. Päästyäni bussista pois näin surullisen asian kun olin menossa apteekkiin. Minua vastaan juoksi koira ilman remmiä ja omistajaa. Yritin kovasti saada lepereltyä koiraa luokseni mutta se juoksi pois. En nähnyt oliko sillä kaulapantaakaan ja yritin katsella mihinsuuntaan se oli menossa ja odottelin paikoillani ja katselin ympärilleni josko missään näkyisi sen omistajaa. Mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Nyt minulla on kovin paha mieli koiran ja sen omistajien puolesta. Toivon sydämestäni että joku on saanut koiran kiinni ja se olisi jo kotona oman perheensä luona. Ihmettelin ihmisiä jotka kävelivät vaan ohitse ja eivät olleet edes näkevinään koiraa. Mikä ihme ihmisiä oikein vaivaa? Kuinka kukaan voi olla noin välinpitämätön. En ymmärrä yksikään ei yrittänyt auttaa tai edes olisi ottanut koirasta kuvaa. Itse en kuvaa saanut otettua koska mulla on puhelin jossa ei ole kameraa... Voikun tietäisin onko koira kunnossa... jos multa katois ykskään mun rakkaista koirista olisin aivan murheen murtama ja huolesta sekaisin.

Onneksi ne sentään on turvassa ja tuhisee mun vieressäni, ja toivottavasti tulee aina olemaankin.

Korva kipeenä ja kohta alkaa the walking dead 3...

Voi ei!!! Korvaan alkoi sattumaan tuossa puolen päivän tienoilla ja sitä särkee edelleen, en todellakaan haluaisi mitään korvatulehdusta riesakseni. Varsinkaan jos se tästä vielä pahenee. On inhottavaa raahautua ensiapuun kun ei koskaan tiedä kauanko sielä joutuu istumaan ja varsinkaan jonkun korvakivun takia. Mutta pakkohan sinne on mennä jos tää menee pahemmaks. Ei pysty sit nukkumaankaan ja vaikka selviäisinkin yön yli en millään kerkeisi huomennakaan istuskella lääkärin vastaanotolla. Toivottavasti tää kipu loppuis yhtä nopeasti kun se alkoikin..

Jotain hyvääkin tapahtuu tänään. The walking dead:n 3 sesonki alkaa tänään! Vihdosta viimein vai mitä?

Toivon todella ettei Daryl kuole! Sit rupee kyllä suututtaan!!

Ihanat zombiet. :)

Seuraako kukaan muu The walking dead sarjaa ja jos seuraa niin kuka on teidän suosikkinne siinä? Itse pidä Darylistä ja Glennistä.

Peilikaapin sisältöä ja muuta hömpötystä.

Tänään ja eilen olen jälleen jatkanut suursiivous urakkaani ja kohteenani on ollut vessan peilikaapit ja meikkivarastoni. Olen taputellut itseäni selkään pitkin päivää, niin ylpeä olen itsestäni. Sain meinaan heitettyä vaikka kuinka paljon turhaa / vanhaa tavaraa / meikkejä / rasvoja pois. Nyt peilikaappini on ihanan siisti ja samoin pesukoneen päällä olevat korit. Tietenkin minulla on paljon siivottavaa jäljellä, mutta jos saan pidettyä tämmöisen tahdin päällä tulee kodistani todella siisti ja kotoisa.

Rakas meikkilaukkuni. Tämä on kirpputorilöytö maksoi 5€.

Lush rasiani. Sain tämän mukaani los angelissa ostaessani monta kappaletta. Näitä saa nyt suomestakin ihanaa rakastan lushin tuotteita! Käykääpä tutustumassa täältä.

Nyt on saippuat ja kasvonaamiot järjestyksessä.

Samoin pesuaineet.

Tämä on kanssa yksi rakkaimmista tavaroistani. Ostin tämän los angelista sephorasta. Harmi kun sephoraa ei ole suomessa...

Huulirasvat tuli kotelon mukana. Paitsi ihana Burt's bees huulikiilto, sekin usasta.

Tässä rasia edestä on jo pikkusen kulunut.

Ihanan siisti ja tyhjempi peilikaappini. Oli meinaan ennen siivousta täynnä tavaraa.

Rasvoja sun muita.

Tuon finelin mukin löysin aikoinaan metallinkeräys astiasta. Moneen kertaan pestynä se sai säilytettäväkseen mun hammasharjani. 

Muki oli kuin uusi, muutamaa kolhua lukuunottamatta.

Tämänkin mukin olen löytänyt metallinkeräys astiasta. 

Tavarat mukavasti järjestyksessä.

Pyykkikorinkaan päälle ei ole kerääntynyt tavaraa. Hyvä minä!! Olen saanut nuo saappaat jotain 11- vuotiaana. Hyvin ovat kestäneet. :)